United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuonen kalpea kuningas, kuule voimaa mun sanani, mahtiasi mahtavamman. Vuori aukee! Nurmi, nouse! Astu, vanhus, haudastasi! Sano: Onko Lemminkäinen elossa vai kuollehissa? TUONI. Nukkuvi nuorna Lemminkäinen, murhemielin kaukana, kahleissa kuoleman vuon. Päästää voi hänet vaan se lempi, joka ei koskaan pettänyt viel'.
Nuo maisemat ma aina nään, visusti vaalin muiston tuon! Oi mieleen yhä syvempään se uurtuu vain, kuin uoma vuon! Sä Meeri, henki häipynyt, miss' asut tuolla väikkeessäs? Mun vaisun, voitko nähdä nyt, nää murheet kuulla ystäväs? Ballochmylen maat. Käy Catrine-metsä kellervään, syyshohteen nurmet, kentät saa; ei leivo laula niityillään ja luonto hiljaa uinahtaa.
Sa viime tähti, kalvas koi, mi hymyin vilkut aamuin ain, nyt sätees taas sen päivän toi, mi Meerin riisti rinnoiltain. Oi, Meeri, henki häipynyt, miss' asut tuolla väikkeessäs? Mun, vaisun, voitko nähdä nyt, nää murheet kuulla ystäväs? Kuink' unhottaisin päivän tuon ja Ayrin armaat siimehet, kun liiton teimme luona vuon: oi, eronhetket kaihoiset!
Ja kieli soinnukas, min säveleessä on Pohjan syvyys, lounaan helkkinää, laps unhoon jäänyt, esiin astui seessä, ja kuvaansa se katsoi lähteen veessä ja hämmästyi jo ihanuuttaan ylevää. Nyt Gyllenborg se lauloi, henki vakaa, vaikk' kävi härmään joskus siivet tuon. Oi, karit kohtaa meitä tavantakaa, ja vilu hyytää voi myös runon vuon.
Sen kurjat päivät on, joka kerjää, Ja liioin jos omatunto herjää; Niin kurja polkea mieron teitä, Kun kuitenkaan en vältä heitä. FAUST. Mun luokseni jäät. MARGAREETA. Pian! sukkelaan! Lastasi auttamaan! Vuon vartta tie Mene ylöspäin! Yli silta vie Salon helmahan, Vasemmalle, aidan luo! Virtaa vuo... Ota kiinni tuo! Se tahtoo nousta! Se potkahtaa! Auta! auta! FAUST. Oih! mieles malta!
Eräänä yönä heräsi Elysée äkkiä siitä, että rinnassa tuntui omituinen polte, joka vitkaan nousevan vuon tavoin kohosi ylöspäin, kunnes se ilman yskää ja kipua lakkasi heikontaen samalla koko miehen ihan mitättömäksi ja täyttäen suun punaisella vaahdolla. Hänestä tuntui niin omituisen pelottavalta. Paha yllätti hänet hiipimällä kuin salamurhaaja, joka yöllä vallan hiljaa avaa ovet ja hiipii sisään.
"Oletko tauti tuulen tuoma, tuulen tuoma, vuon ajama, ahavaisen antelema, vilun ilman viehättämä, mene tuulen tietä myöten, ahavan rekiratoja, ilman puussa istumatta, lepässä lepeämättä vaaran vaskisen laelle, kuparisen kukkulalle, siellä tuulen tuuitella, ahavaisen akkiloia!