United States or Caribbean Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta hän meni rannalle ja lauloi itsellensä viimeisen kerran vaskisen veneen. Sen perään hän istui ja laski selvälle selälle. Ja purjehtiessaan veneessään »yläisihin maa-emihin, alaisihin taivosihin» hän lausui seuraavan loitsun: V
Ei sinusta kuuna kulloisna päivänä tule henkesi elättäjää, vaan olet aina liikana hirtenä meidän huoneessa". Risto oli tullut sillä välin myös sisään ja nähtyään vaihdokkaalla vaskisen napin paidan rinnassa, alkoi hän tinkiä sitä itselleen. Kissa-Kerttu käskikin Jerikon antamaan sen Ristolle. "Mutta mitäs isä sitten sanoo", rohkeni vaihdokas muistuttaa?
Hän silmäsi ympärilleen tässä miellyttävässä kyökissä, näki loimottavan takkavalkean, vanhanaikuisen seinäkellon, vaskisen sängynlämmittäjän, hyllyn ja posliniastiat siinä. Kaikki oli niin kodikasta. Hän oli niin hyvillään, nähtyänsä kaiken tuon vielä kerran: sen muisto oli oleva hänelle mieluista.
Niin repo etehen juoksi: "Repo rukka, raukka poika! Sie olet kengältä kepiä, Sekä liukas liikunnalta; Käy nyt tuota katsomahan Vaaran vaskisen takoa, Mistä meille tähti syntyi, Kusta uusi kuu kumotti!" Repo juoksi. jotta joutui, Pian juoksi matkat pitkät, Välehen välit samosi, Vaaran vaskisen ta'aksi. Paimen vastahan tulevi, Niin repo sanoiksi virkki: "Oi sie rukka paimoseni!
Me kuljemme kylästä kylähän näin, ohi kylien koirien räkyttäväin, ja keskellä raition raakuuden sävel soipa on keväimen. Me kaksi, me tulemme metsästä ja me metsien ilmaa tuomme, me laulamme nuoresta lemmestä ja lempemme kuvan me luomme, me luomme sen maailman tomusta niin kuin Luoja loi ihmisen Eedeniin ja korvesta kohoitamme me sen kun vaskisen käärmehen.
Lennä pieni peronenkin hänen ohitsensa mistä mielit, ja hänen tuhannet rautakitansa kaikki voivat vilauksessa kääntyä sua kohden, voivat leimahtaa ja sillon runtoa vaihka vaskisen miehen, mi kerran, kuni tarina kertoilee, nousi merestä, ja ulettui ylös taivahalle tuon kauhean pää.
Kuun viheriäinen kiilto näkyi erään vaskisen konepislaakin päällä, ja sitä katsellessa Henrik muisti jossain ennen nähneensä ja tunteneensa samoin. Se oli kauan-kauan sitten kotona pappilassa, mamman korupöydän lakeeratulla jalkakiehkuralla. Ja kun hän nyt katsahti Gabrieliin, tuntui Gabriel hänestä suurelta sankarilta heidän muiden rinnalla.
Kaupungista kuului vettä myöten suuren vaskisen kirkon kellon kumajava ääni. Nehljudofin vieressä seisova kyytimies ja kaikki kuorma-ajurit paljastivat toinen toisensa jälkeen päänsä ja tekivät ristinmerkkiä.
Ei nyt itku auttanut, valitukset vielä vähemmin. "Kadonneen sormuksen sijaan hankki Annikki sittemmin itsellensä vaskisen sormuksen. Vaan vaivalla jaksoi hän sitä päivällä kirkkaana pitää; yöksi sen kuitenkin vuoren virma mustaksi veti. Näin kului kolmas vuosi, ja silloin sulho takaisin tuli. Sormuksen hän kyllä näki Annikin sormessa, vaan Annikki itse oli kovin muuttunut ja araksi mennyt.
Myös moni Troian mies noin virkkoi rohkeamieli: "Ystävät, vaikk' osa ois joka ainoan kaatua meistä nyt tykö miehen tuon, toki älköön väistykö kenkään!" Noin moni virkkoi siinä ja kaikkien intoa nosti. Niinp' urot ottelivat; päin kattoa vaskisen taivaan raikuna rautainen kävi kautt' ikivärjyvän ilman.