United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
DOLORES. Mitäs, äitiseni, Normasta pidät? Oih, aivan ikävä opera. DOLORES (Marianalle).
Juuri kuin ei minulle aika tulisi hirmuisen pitkäksi, kun en puoleen päivään saa häntä nähdä! Oih, onhan sulla niin paljon toimimista täällä kotona! Entä sinulla, oletko sinä työtönnä!
Hänen siinä towin maattuansa ja waiti oltuansa rupesi wieno puna nousemaan hänen kalpeille kaswoilleen, jota niissä ei ollut enää kaukaan aikaan näkynyt sisälliset tunteet liikkuiwat tuimasti tuossa murtuneessa sydämessä. 'Jumalani! mitä puhuit, mitä sanoit', alkoi hän wienosti puhua. 'Sydämelleni tekee nyt niin hywää oih! siihen käy kipeääkin.
Olenko minä velvollinen sinulle tekemään selkoa siitä, miten rahojani käytän? tiuskasi Bruuno. Et, mutta olenhan sinua vanhempi. Ikäänkuin sinä aina hoitaisit rahojasi niin mallikelpoisesti! Varo vain itseäsi! Muistatko kellonvitjoja ja hienoa rosettia, jolla komeilit menneenä vuonna! Oih kun sinä olet ikävä! Sehän oli ihan toista. En saata sanoa!
Vähän aikaa ääneti oltuaan hän rupesi itseksensä puhumaan: »Kuka noita tämänaikuisia nuoria ymmärtää laskea polvillensa! Oikein komeliantin temppuja tuommoiset! Oih, oih! suutelot vielä sitte olisi kaikki ihan täydellistä!» Matti, joka rupesi heräämään raskaasta päivällisunestaan, kuuli muorin puhuvan ja kysyi: »Mitä sinä nyt, akkaseni, yksin juttelet? Mitä ihmeitä?»
»Oi, kerro, kerro», pyysi Hanna, joka seurasi häntä hänen vaelluksellaan ja ahdisteli häntä kysymyksillä. »Joudu, minä menehdyn kärsimättömyydestä!» »Heti. Hyh istutaan. Ei, minun täytyy astua! Mutta anna minulle ensin lasi vettä tai kuule: lasi viiniä. Oih, minä luulen, etten minä koskaan saa ääntäni takaisin!» »Oletko sinä puhunut?» »En, vaan huutanut.»
"Kipeä, kowin kipeä", sanoi isäntä, ja minä oikein säikähdin, kun kuulin hänen taas ääntäwän niin pitkän ajan päästä. "Ettekö saattaisi minulle ilmoittaa sairauttanne? Kenties woisin teitä jotenkin auttaa", sanoin hänelle. "Minä en ole ruumiillisesti sairas, mutta ruumiskaan ei woi kestää sisällistä sielun tuskaa oih!
"Oih! taaskin pistokset minua ahdistavat!" uikutti Luopion emäntä. "Hannu on hyvä ja kiiruhtaa apua hakemaan, sillä käärmeen purema ei ole leikkiasia. Minä tulen, kunhan vähän levähdän", hän lisäsi ja istahti kivelle. Hannu mietti hetken, vaan kun hän ymmärsi, että Juho menisi oikotietä rantaan, tuli hän levolliseksi ja lähti astumaan.
Liisa raukka koetti ponnistaa voimiansa ja yhä tähdätä katsettansa paloa kohden, jonka loimotus yhä kasvoi. Jokainen ulos tuleva henkäys sai kipeän valituksen äänen sydämestä lähtemään. "Oih!" Siihen hän seisahti. Rintaan pisti niin kovasti että veti oikein käppyrään koko ruumista.
Miksi olette siitä levoton, Kerttu? KERTTU. En tiedä itsekään. Minulla vaan on niin pahoja aavistuksia. Kerttu, loukkasinko teitä äsken? Te läksitte itkien luotani. KERTTU. Elkää välittäkö siitä. VALTER. Te olette vieläkin pahoillanne KERTTU. Eikös mitä VALTER. Olettepa, näenhän minä. Oih, mikä pöllö minä olin. Kerttu voitteko antaa minulle anteeksi, sanokaa!