Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
"Oih, älkää nyt enää siitä puhuko; tiedättehän, miten se kiusaa ja vaivaa minua. Eihän sillä mitään voi, vaikka kuinka koettaisi! Minä puhuin veljelleni, ja hän sanoo ihan samaa kuin setä Konradkin, että Burströmiläisten manuuttaminen olisi sulaa hulluutta ja että sillä vain vaikuttaisi ikävyyksiä!"
Koko kotikunta kuulteli häntä tarkasti ja katkomatta, ja Lents näytti olevan kuin hiukan hämmästynyt siitä, että hän näin sai puhua ilman kinaa sekä tuntematta tuota tavallista: "Oih, mitä ne semmoiset asiat minuun kuuluu!" Vanha kylätuomaritar käski Lentsiä tulemaan useammin ja tuomaan rouansa muassaan.
Mutta Katrin alkava hymy kuoli jälleen, kun kysyi: "Jaksatko vielä liikkua sen verran, että päästään mummon luo?". Ja samalla katsoi hän hyvin huolestuneena mieheensä. "Oih!" pääsi Juhanalta huudahdus, kun nousi seisomaan vasemmalle, vielä kelpaavalle jalallensa.
Milloin hyvänsä minä joudun johonkin pulaan taikka rakastun, ilmoitan sen aina sinulle, jos sallit jopa myöskin, jos oikein täydellä todella rakastun". "No, olethan aina ollut täydellä todella rakastuneena!" lausui Agnes, nauraen taas. "Oih! se oli lasna tai koulupoikana", sanoin minä, nauraen vuorostani puoli-häpeissäni.
Oih, kaikesta tällaisesta syytettiin vanhaa, kopeata ja itsepäistä isää; ilmankin nuoret ihmiset, jotka todella rakastavat toisiaan, pian sopivat jälleen ja peittävät, kun kerta toisensa tapaavat, kaikki entiset eripuraisuudet iäiseen unhotukseen. Mutta kuinka vanha itsepintainen isä saatiin tähän naimiseen tyytymään?
Tähän asti oli hän elänyt kuin lehmä karsinassa... Oih kuitenkin! hänestä olisi tuntunut ahtaalta olla yhdeksän kuukautta vuodessa suljettuna Hammernäs'iin ja yhtä mittaa yksitoikkoisesti päivät päästään toimia hevosten kanssa, kyntää ja vanuttaa killinkiä ravinnokseen! ikävää, yksinäistä ja kuollutta! kaiken sen jälkeen kuin hän nyt oli saanut nähdä ja kokea elämästä, huvituksista, puheista ja tanssista.
Samassa naputettiin hänen ovelleen, ja kun Dora kuumeisen hätäisesti huusi: "sisään", astui kynnykselle Eugen; hän oli paheksuvan ja tyytymättömän näköinen. "Olen heti paikalla valmis", huudahti Dora, "kas niin", hän napitti pukuaan ja puhui koko ajan innokkaasti, "nyt ei puutu muuta kuin tämä hakanen oih, aina käy hullusti, kun on kiire kas niin, nyt olen valmis."
Vihdoin kantaa hän ison kirjan esille, asettaa piiriin marakatit, jotka ovat hänen pöytänänsä ja joiden täytyy pidellä tulisoihtuja. Oih, sano mitä tästä koituu? Hän hulluttelee, riehuu, noituu. Tuo petos raaka, äitelin Sen tunnen ja sitä halveksin. MEFISTOFELES. No, pankaa pois tuo tuima naama vaan Ja naurakaa! Sen ansaitsee nää maljat.
Niin, kuinka lannistunut, kuinka musertunut se poika parka nyt mahtaneekaan olla! Niin ... oih, mutta... Etkö koskaan olisi voinut häntä rakastaa, koskaan? En, oi en koskaan, minä tiedän sen niin selvästi, sen tunnen niin kamalan varmasti. Ja taas syöksyi esiin itkujen tulva, voimakas, raivoisa, ja Eeva nyyhkytti kilpaa hänen sylissään ja Sanni ja Mimmi säestivät kuorossa.
Kun Tapani avasi pirtin oven makasi Antti vuoteella ja vaikeroi, väännellen ruumistaan. "Mitä möliset?" vinkasi Sofia. "Ylös heti!" "Mutta on niin kauhea poltto sydänalan paikoilla", änkytti Antti. "Se on aivan turvonnut". "Kyllä minä sinun turvotan", virkkoi Sofia. "Minä noudan tallista ruoskan ja jos et ." "Oih!" huusi Antti ja nousi vuoteeltaan. "Vieläkö kipeää pieksettäisiin!
Päivän Sana
Muut Etsivät