United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitten katseli hän ympärilleen, ikäänkuin etsien jotakin ja kysyi viimein kuiskaten: Menikö se maan alle? Kuka? Se, joka maan alta eteeni nousi... Sinne meni, vastasi pastori. Pitele kiinni, ettei vie. Ei hän enää vie. Ei vie, ei vie, kuiskasi Reita. Lähdemme täältä. Jaksatko jo lähteä? Kohta jaksan...
Kertomaan terveisiä Ristolta. Niin! Kultani minust' eron teki, toisen kanssa LEENA-KAISA. Olkaas tuossa ääneti, älkääkä noita renkutuksianne aina laulelko. Ei sinun määräsi vielä ole täysi, Johanna parka. Nyt vasta pahin tulee. Jaksatko kuulla? JOHANNA. Mitä? Sanokaa pian. TOPPO. Risto paa helsa so mykky. Vara porta, porta, porta! Kaukana jo Homsantuun kanssa. LEENA-KAISA. Ajatteles!
REITA Eikö tapa? REITA Ei tapa, ei tapa lähdemme täältä! OLAI Jaksatko lähteä? REITA Jaksan, jo jaksan. JORMA Ei toinnu Panu siitä iskusta. Vaan kun tahtonette, minä teidät täältä opastan. OLAI Ken olet oletko kristitty? JORMA Kristitty en ole, vaan neuvoi vanha Väinämöinen opastamaan eksynyttä, haihtunutta hoitamahan, vainottua vaalimahan. Lähde täältä, elä koskaan takaisin tule.
Elämä tuntui hänestä äkkiä sydäntäsärkevän kolkolta. »Me saamme pitää pienokaisemme», sanoi hän vihdoin hiljaa, »etkö tahdo auttaa minua hänen luokseen?» Eevi nousi ja kulki Heikin tukemana Viljon vuoteen ääreen. »Kiitos», sanoi hän asettuen läheiselle tuolille. »Mene sinä nyt vain kirjoitustasi jatkamaan.» »Jaksatko istua siinä?» »Kyllä jaksan, kiitos vaan.»
Yöllä on viileämpi kantaa, sanoi isäntä. Siinä ajatuksessa minäkin olen kiirehtinyt tätä arkkua. Tässä maalin kuivanta-aikana teen jonkunmoisen hautaristin ja lähden sitä itse kantamaan. Hemmi, Olli-Pekka, Erkki ja Tuomas kantavat vuoroin ruumista, isä eväskonttia. No niin. Mutta jaksatko sinä lähteä sitten nukkumatta? huomautti isäntä.
Otti rakkaan vanhan Rakki-vainajan, asetti sen halkokasalle ja latoi puita sen ympäri ja päälle, sytytti halkokasan tuleen, avasi tuvan oven ja meni sisään istumaan. Hänen tullessaan ulos oli halkokasa palanut loppuun ja Kaarina herännyt. Kaarina oli Kymmenjärven rannalla asuvan vanhan suomalaisen sepän tytär. "Jaksatko tulla sisään, Kaarina? Nyt on lämmintä!"
Pojat kuhertelivat aikansa pirtissä, ja kun näkivät, että kaikki oli jo levolle menneet, lähtivät hekin. Mutta kun aamulla piti ylös nousta, niin nukutti Ollia erittäin raskaasti. Isä istui jo neulomassa, eikä Olli vain noussut. "Oletko sinä kipeä, vai mikä sinua vaivaa, kun et jo nouse ylös?" kysyi isä viimein. "En ole kipeä, enkä kuittikaan", vastasi Olli. "Jaksatko nousta ylös sitten?"
Sillä välin istui Ingrid sairaan luona. "Jaksatko kuunnella, niin kerron sinulle isästä?" kysyi tyttö. "Kerro," vastasi toinen. "Koska tohtori oli ensimmäistä kertaa täällä käynyt, lähti isä kotoa, ei kenkään tiennyt minne. Mutta hän oli tullut häätaloon ja siellä, hänen nähdessän, tulivat kaikki pahoilleen.
Mutta Katrin alkava hymy kuoli jälleen, kun kysyi: "Jaksatko vielä liikkua sen verran, että päästään mummon luo?". Ja samalla katsoi hän hyvin huolestuneena mieheensä. "Oih!" pääsi Juhanalta huudahdus, kun nousi seisomaan vasemmalle, vielä kelpaavalle jalallensa.
"Jaksatko sinä uskoa että Jumala on armosta anteeksi antanut sinun syntisi ja suonut sinulle armon?" kysyi äiti itkunsa seasta huolellisesti. "Minä uskon sen; mitäpä minä muuta uskoisin; onhan Hän antanut muillekin syntisille armonsa poikansa tähden, eikä minun ole mitään helpompi uskoa kun sitä, että Hän on pois pyyhkinyt minunkin syntini", sanoi sairas heikolla äänellä.