Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Muista mitä olen sinulle wiime aikoina puhunut ja muista mitä olet luwannut! Muista pikku Kerttua ja pikku poikaa! Oih! Hän näytti uupuwan tuon kuiskutuksen jälkeen ja ummisti silmänsä. Towin ajan päästä awasi hän ne taas, katsoi minuun ja näytti tahtowan ojentaa minulle kätensä, mutta woimattomuus sen esti. Minä ymmärsin hänen tarkoituksensa ja otin hänen kätensä omaani.
"Se paleltui minulta, kun englantilainen otti meidät tuulessa jäälohkareiden seasta Skagerakista, vaan en kuitenkaan päässyt siitä kokonaan... Niin, se teki vallattoman jätkän raajarikoksi!" Rejer'in täytyi nostaa hänet istumaan sängyssä ja kuulla muutamia "oih" ja "ai"...
Viehättävä asunto, viehättävällä paikalla, ja kaksi mitä viehättävintä asukasta niin hiljainen, niin syrjäinen ja niin erinomaisen tuottava paikka. Oih! heillä on ollut murheensa, ihmisparoilla, etenkin sisarella, vaikka ne eivät koskaan puhu niistä. Kun ensin tulivat asumaan tänne meidän naapuristoomme "
"En ... en", mumisi hän puoleksi tukahtuneella äänellä silmiään nostamatta, "ei nyt ... ei nyt ... riittäköön jo se, mitä on sanottu ... ajattele sitä ... rukoile ... olen tahtonut auttaa sinua ... näyttää sinulle tien ... enkä tiedä mitään muuta keinoa ... ehkä sinulla on tiedossa jokin parempi ... jokin lievempi ... oih, Gabrielle, Gabrielle ... jos voisin jälleen saada sinut onnelliseksi ... jos voisin ... onnelli..."
Oih, kuinka syvästi itsekin silloin tunsin tuon neuvon todeksi!
Mutta ala sinä nyt joutua punkkinesi pois, Riikka, eläkä siellä kuhnaile enää. Kahvikin pitää jo kiireimmiten panna tulelle. RIIKKA. Jopa minä tästä jouankin. ROUVA PENTTINEN. Minä menen tästä pukeutumaan, että olen valmis vieraiden tulemaan. Tee sinä samoin, Vanny. RIIKKA. Ei, mutta kun teille nyt jo tulloo sulhaset! Voi tokkii! FANNY. Oih, Riikka! Minä suutun, jos te vielä puhutte semmoisia.
Tämän huvittavan keskustelun aikana kuului äkisti lastenkamarista kova itku, ja pikku Klárika tuli parkuen ja nyyhkyttäen sisään, ilmoittaen, että Péter ensiksi oli vääntänyt kaulan poikki hänen nukeltansa sekä sitte lyönyt häntä itseä. "Oih, sinä paha poika", torui äiti, "missä on vitsa, jotta saan sinua selkään antaa? Tuleeko sinun tuolla tavoin käyttää itseäsi tätisi talossa?
Hän on sorea ja kaunis kuin kankahalla kasvanut honka. Hänen mustat hiuksensa ovat kauniissa kiharoissa, ja mustat silmänsä säihkyvät, kun hän vähän malttamattomasti sanoo kyytipojalle: »Oih, eikö tuo Laitilan aukeus jo tule? Kuinka kauan tätä kangasta kestää?» »Ei tämä pitkä ole», vastasi kyytimies huolettomasti.
"Minun tyttäreni ei koskaan saa romanikirjallisuutta lukea", sanoi paronitar S., ja pannen suunsa oikein suppuun istui hän paremmin sohvan perälle, katsellen uhkean saalinsa liepeitä. "Oih, täti hyväni!" sanoi rouva M. hymyillen ja päätään ravistaen, "mitä hänen siis pitää lukeman?" "Hänen ei tarvitse lukea ollenkaan mitään!" "Erittäin oivallista!" huudahti vanha herra.
"Mikä hänelle lie tullut?" ajatteli hän, "tuo ei ole luonnollista ... se on jotain ylenmääräistä ... kiihtynyttä ... oih, minä tiedän varmaan, että siitä seuraa kauhea käännekohta." Hän käveli koko ajan ääneti ja tarkasteli tuskallisesti Robertin liikkeitä ja kasvojen ilmeitä, sill'aikaa kun tämä, nojautuen Larssonin käsivarteen, puoliääneen keskusteli sairaan tilasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät