United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaikuttaakseen ylentävästi pitäisi Anne-Marien olla saastaton marmoripatsas, eikä Norbertin suutelot saa jättää minkäänlaista vaikutusta hänen huulilleen." Mutta nyt tuli Valentine keskeytetyksi; kamarineito Céleste, pitkä tummaverinen tyttö, jolla oli hevosen profiili ja voimakkaat piirteet, tuli sisään molempain lasten kanssa.
Mi lempi kaikissa vaiheissamme kuin enkel' armias puolestamme alati valvoo ja huolta kantaa, ei mitään vaadi, vaan kaikki antaa? On joukossa ihmistunteiden vain äidinrakkaus sellainen. Kaikk' itsekkyyttä on lemmen luomat: niin kuumat suutelot sulhon suomat, hyväilyt hellimmät sisartenkin kuin maire tirskunta pienosenkin, ja parhain ystävä palkkojaan uneksii, äiti ei milloinkaan.
«Jumala siunatkoon sinua metsänjumaloinesi!» huudahti kandidaatti iloissaan siitä selvästä elon ja terveyden merkistä, sulki lapsen syliinsä ja kantoi äidin luokse. Mutta äiti ei nähnyt eikä kuullut enää mitään. Hän makasi maassa pyörtyneenä. Vasta Henrikin suutelot ja kyyneleet herättivät hänet eloon. Kauan aikaa hän tuskastuneesti ja sekavasti katseli ympärilleen.
Muiskujen ain' ylistyksiä laulajat kiistaten laulaa, Kun muka ei parempaa pääll' olis maan mitäkään! Myös hunajaa olen, myös minä huulilta impeni juonut, Mett' imenyt sulosuun, vaan sanon, sen sanon mie: Kuivia suutelot on, hunajastahan ei jano lähde, Kun sitä juot, yhä juot, polte se kiihtyvi vaan! HYLJ
Ei minunkaan turkkini voi kestää ijankaiken.» «Sitten kiittäkööt onneansa, jos ei synny ikävää, mitätöntä riitaa tuommoisista mieltä ylentävistä ilmoituksista ja jos ainoastaan viattomat haukotukset kodin sopivassa rauhassa täyttävät sen paikan, josta suutelot ovat paenneet.
Ja vuodetta aaltohon valmistetaan, Missä morsian sulhonsa löytää. Hän uskoi jo viettelyäänen. Ja Ahti, hän lempii morsiantaan, Se kuolleena aaltohon vaipuu. Ei suutelot saa häntä virkoamaan, Ei lempijän katkera kaipuu. Ei kuule hän viettelyääntä. Ja henki on mennyt ja jäi tomu vaan, Ja huolissa itkee nyt Ahti: Suo Luoja, mä armahan ruumiin saan Kun henkensä maasta jo lähti.
Mitä moraaliin tulee, niin siinä oli Valentine peloittava: hän oli imenyt itseensä kaikki Ibsenin sankarittarien hengen, hän jumaloitsi nyt naista, jolla on puhdas, kenenkään saavuttamaton kauneus, hän arveli, että Anne-Marie, Santerren viimeinen luoma, oli liian paljon aineellinen sentähden, että kirjailija oli eräässä huonoimmin onnistuneessa paikassa sanonut, että Norbertin suutelot jättivät vaikutuksen hänen huulilleen.
Fredrik vaikeni ja hengähti syvään, sillä hänestä olikin ollut vaikeampaa, kuin oli luullut, lausua tuo valhe, jolla hän toivoi pettävänsä rakkauteensa sokeasti luottavan tytön. Muutamat innokkaat suutelot, ajatteli hän, poistavat Esteriltä viimeisenkin epäilyksen hänen rehellisyydestänsä. Mutta rakastava tyttönen ei ollenkaan uskonut rakastettuansa semmoiseen petokseen kykeneväksi.
Vähän aikaa ääneti oltuaan hän rupesi itseksensä puhumaan: »Kuka noita tämänaikuisia nuoria ymmärtää laskea polvillensa! Oikein komeliantin temppuja tuommoiset! Oih, oih! suutelot vielä sitte olisi kaikki ihan täydellistä!» Matti, joka rupesi heräämään raskaasta päivällisunestaan, kuuli muorin puhuvan ja kysyi: »Mitä sinä nyt, akkaseni, yksin juttelet? Mitä ihmeitä?»
Ja synkän tumma sypressi Nous korkeutta kohti Ja päivän kuumat suutelot Pois orangeilta johti, Ja kukkasetkin siimeksen Sai öljypuiden alla Ja pomeranssi tuoksusi Vihersi kaikkialla. Tie kulki halki vuoriston, Vei pitkin laakson pohjaa Ja luokse kylän Provence'n Se kulkijaimet ohjaa, Ja tällä tiellä trubaduur Jo lauloi monta kertaa Ja Provence'nsa Eedeniin Hän lauluissansa vertaa.