United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä tapaus iski niin hänen mieleensä, että hän itse rupesi kristityksi. Mutta minä en voi likimainkaan laatia tätä kertomusta, niinkuin hän. Minä tunsin, että kumminkin hän uskoi, mitä hän sanoi, huolimatta siitä, uskoinko minä vai ei. Hän oli perinjuurin rehellinen jommoinenkin ihme näihin aikoihin."
Tahdotko tuhota minut? KAIKKIVALTA: Jos sanon minä ... niin ilmoitan minä teidän kaikki rikoksenne näille korkeille herroille, jotka nyt niin kummastuneina katsovat meihin... TUOMAS: Pietari! Olenko kyytä povellani kasvattanut? KAIKKIVALTA: Minä olin viimeinen, joka vielä uskoi hyvää teistä. Peruuttakaa käskynne, piispa Tuomas!
Ja kun ahtaalle otti ja itseäänkin mietitytti, niin uskoi hän, ettei kuitenkaan vielä hätää ole, kunhan tästä nikarasta vain pääsee, aivan kuin se olisi ollut viimeinen, jonka jälestä kerrassaan helpottaa. Mutta semmoista se oli ollut elämä, että kun yhdestä nikarasta pääsi, niin oli toinen edessä.
Ainoastaan Dagobert mittasi setäänsä pitkällä halveksivalla silmäyksellä ja pilkallinen hymy näkyi hänen huulillansa: hän oli varma asiastansa, ja lujasti uskoi ruhtinattaren edessä seisovan miehen valhetelleen. Kuka heistä oli oikeassa?
Lassi oli tosin tavattoman yksinkertainen, niin että hän uskoi melkeen mitä hyvänsä, liioitenkin sellaisia tapauksia, joissa "sanoja" käytettiin.
Hän ajatteli että sitä, joka tuhansien joukosta oli jaloimmalla Jumalanlahjalla niin nähtävästi varustettu, täytyy vielä kerran suuri onni kohdata, ja se olisi sisällinen ristiriitaisuus luonnolta, jos hänen kunniatonna pitäisi kokonaan vaipua häpeään ja kurjuuteen; hän uskoi kauneutensa tähteen.
Hän myöskin, niinkuin kaikki muut, rupesi leikkimään ateistia, alkoi käyttää hyväkseen tarjona olevia nautintoja, teki sievoisen velan tulevan opettajatoimen varalle ja uskoi toverejansa, jotka väittivät että nuoruuden pahe on vaihdettava säännölliseen sukupuoli-elämään, vaikkakin ulkopuolella avioliittoa.
Oli aika syödä tästä alkaen kehittyneemmän ihmisen ravintoa. Jopa pitäisi ruveta paastoamaankin ... Sakriksen nimittäin. Siten sulaisi hänen kyttyränsä, ja sääret paranisivat lopullisesti. Sen Kukkelman tiesi: hän uskoi sen..! Eikä parin viikon syömättömyys tekisi Nelmallekaan pahaa. Siitä vasta kiusa tarttui, kun rampa oli kaiket päivät kotona ja joutavana. Puhui ja saarnasi.
Louise halveksi sangen suuresti Petrean ennustuksia, mutta pikku Gabrielle uskoi niihin.
Sitä paitsi uskoi hän minulle, että hänellä kotikaupungissaan oli kihlattu morsian, lapsuuden toveri, jolle hän toivoi minun niin ikään hänen terveisensä vieväni ja ilmoittavani, että hän uskollisena sulhona oli kihlasormuksensa hautaansa vienyt.