United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samassa aukeni ruokasalin ovi, ja kääntyessämme, näimme Dagobertin seisovan kynnyksellä. Herra Claudius rypisti tyytymättömästi kulmiansa, vaan nuori mies ei siitä näkynyt huolivan; hän lähestyi ja hänen silmänsä lensivät kummastuneina raharivien ylitse. "Taivas, mikä loisto!" huudahti hän ihmetellen. "Setä, oletko siis kokoilija?" "Hiukan, kuten näet." "Eikä maailma tiedä siitä sanaakaan?"
»Niin, mutta miksi teette teette niin?» Pelokkaina ja kummastuneina leimusivat hänen silmänsä. Ilmeisesti oli Boleslavin hyvyys alkanut häntä huolestuttaa. Boleslavin täytyi alkaa puhua ankarammin hillitäkseen omaa liikutustaan. Hän ei ollut ikinä luullut, että tyttö tulisi niin syvästi järkytetyksi. »Hupakko», tiuskaisi hän, »onko minun sitten jätettävä sinut taivasalle paleltumaan?»
"Mitä hullutuksia!" huudahti Tigellinus. Toiset, jotka huomasivat hänen sanojensa sattuvaisuuden, katselivat kummastuneina toisiinsa ja toistelivat toistelemistaan: "Hän on oikeassa! He kuolevat kummallisella ja aivan erityisellä tavalla." "Minä vakuutan teille, että he näkevät jumalansa," huudahti Vestinus.
Kokonainen sotajoukko, Napoleonin komentamana, ei olisi herättänyt hänessä suurempaa turvallisuuden tunnetta kuin nuo lasten äänet sinä hetkenä. Kohta tuli metsästä kaksi pientä paljasjalkaista ihmislasta, poika ja tyttö, jotka kovin kummastuneina katsoa töllistelivät Petreaa.
Reinhold ja Fredrik katsoivat toisiaan ihan kummastuneina, vaan Martti mestari purskahti kohti kurkkuansa nauramaan ja sanoi sitte: "Nyt, Konrad! nyt olen ihan selvillä siitä, että te olette kaikista narreista suurin veitikka.
Helena juoksi miehensä luo, vieraat nousivat ylös epätietoisina, kummastuneina, levottomina kunnes Helena punastuen ja hymyillen kääntyi heidän puoleensa ja, omituisen hämmennyksen johdosta löytämättä oikeaa sanaa, lausui kerran elämässään tyhmyyden: eihän se ole mitään, se on minun puolisoni, minun mieheni kuvernööri.
Tahdotko tuhota minut? KAIKKIVALTA: Jos sanon minä ... niin ilmoitan minä teidän kaikki rikoksenne näille korkeille herroille, jotka nyt niin kummastuneina katsovat meihin... TUOMAS: Pietari! Olenko kyytä povellani kasvattanut? KAIKKIVALTA: Minä olin viimeinen, joka vielä uskoi hyvää teistä. Peruuttakaa käskynne, piispa Tuomas!
Pilvi saapui juuri tuon ylempänä olevan hattaran kohdalle, jo katosi neitonen näkymättömiin. Mitä! Tuossa tunkeutuu hän näkyviin ihmisten välistä. Hän lähestyy tuomaria, puhuu jotakin. Kaikki kuuntelevat kummastuneina.
Mutta olkoonpa, että kadotammekin, olkoonpa että veromme nousevat kaksin- jopa kolminkertaisiksi. Emmekö muka asiata voi sitten enää auttaa. Voimme. Jos he nostavat meidän maksettaviamme, niin nostakaamme mekin heidän maksettaviansa. Niin, te katsotte kummastuneina minuun, ettekä tiedä mitä minä tarkoitan.
«Tuossa teille on uusi sisko!» lausui isä lähennellen lapsia toisiinsa. «Saara! siinä ovat siskosi! Rakastakaa toisianne ja olkaa kiltit yhdessä!» Lapset katselivat kummastuneina toinen toisiansa; mutta Henrik ja Louise tarttuivat suojelevasti pienen vieraan tulokkaan käteen ja kohta kaikki kilvan sanoivat häntä tervetulleeksi. Lasten illallispöytä katettiin. Sytytettiin lisää kynttilöitä.