United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän kuvataan siinä suureksi sankariksi, Napoleonin, »Ilmarisen pojan» voittajaksi.
Sinä tiedät, että minä aina olen ollut tasavaltalainen, vaan olen huomannut, että turhaa on taistella kohtaloa vastaan ja että Napoleonin valta on niin suuri, ettei sitä voi kukistaa. Asiain näin ollen olen koettanut palvella häntä, sillä parasta on ulvoa susien kanssa. Minä olen ollut tilaisuudessa tekemään niin paljo hyvää, että voin häneltä tahtoa mitä hyvänsä palkinnoksi.
Kokonainen sotajoukko, Napoleonin komentamana, ei olisi herättänyt hänessä suurempaa turvallisuuden tunnetta kuin nuo lasten äänet sinä hetkenä. Kohta tuli metsästä kaksi pientä paljasjalkaista ihmislasta, poika ja tyttö, jotka kovin kummastuneina katsoa töllistelivät Petreaa.
Nehän olivat ensimäiset ihmiset, joita milloinkaan olin ottanut vangiksi, ensimmäiset Napoleonin sotasankarit, mitä eläessäni olin nähnyt. Miehet olivat mielissään ja kiitollisia minun suojeluksestani, ja minusta tuntui silloin vähän siltä kuin minä koettaisin päästä heidän suojelukseensa.
Täällä oli direktoriohallitus juuri päässyt valtaan; sotajoukko toisensa perästä asetettiin sotajalalle; jokainen ylioppilas tarttui miekkaan tai lansettiin. Välskäri saapui parhaimpaan aikaan, sai pienen paikan Italiaan lähtevässä armeijassa ja joutui Napoleonin läheisyyteen juuri silloin kuin tämän onnen aurinko oli ylenemäisillään tuolla puolella Alppien.
Ukko oli pelkästä ihastuksesta hänen kaulaansa kavahtaa. Topp! sanoi hän, vankasti ja lämpimästi hänen kättään puristaen. Tuosta minä pidän! Se oli neuvojen neuvo, lyhyt ja suora kuin Napoleonin päiväkäsky. Te lupaatte puhua järkeä päähän heille? Minä koetan ainakin. Se on hyvä, se on hiivatin hyvä!
Minä vain tahdoin sanoa, jatkoi hän vähän vielä sieraimiinsa tuhkien, että tunsin ennen muinoin erään turkulaisen akan; hän oli noita ja ennusti kahviin katsoen v:n 1809 vallankumouksen ja v:n 1812 sodan ja Napoleonin kukistumisen ja Kaarle XIII:n kuoleman.
Hän oli mies, joka tunsi suonissaan valtiaan verta, jotain Hannibalin, Napoleonin tai Skobeleffin tapaista. Niin hän oli lyhyt ja laiha kuin Napoleon, mutta ryhti kahta kauheampi. Ikävä vain, että sydämetön sallimus oli hänet paiskannut ainoastaan reservialiupseeriksi. Ei tehnyt edes oikeata vakinaisen väen aliupseeria.
"Olen kuullut teille tutun henkilön ystävältä", vastasi Tomski, "hyvin merkilliseltä mieheltä." Kuka se merkillinen mies on? "Hänen nimensä on Herman." Lisaveta Ivanovna ei vastannut mitään; mutta hänen kätensä ja jalkansa kävivät kylmiksi... "Tämä Herman", jatkoi Tomski, "on todella romantillinen henkilö: hänellä on Napoleonin profiili ja Mefistofeleen sielu.
Minä sanoin hänelle, että hän oli onnellinen ihminen, kun hän oli ollut niin paljo mukana, vaikka olikin niin nuori, jolloin hänen suuttumuksensa hävisi yhtä nopeasti kuin oli syntynytkin, ja hän selitti, että hän oli ottanut osaa taisteluun Hohenlindenin luona Moreaun johdalla, sekä Napoleonin ylimenoon Alpeista ja Marengon taisteluun.