United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Haa! Pyhä Yrjänä auttakoon!» huusi herttua polkien vimmoissaan jalkansa maahan. »Tietääkö tuo hupsu kenenkä edessä hän seisoo tässä kenelle hän puhuu?» »Minun herrani», vastasi neito yhä vielä säikähtymättä, »minä seison minun valtiaani, ja, niin toivon, oikeutta noudattavan valtiaan edessä.
Työt jalot, suuret rajoja ei tunne, Vaikk' oman maan ja kansan kehdokseen Ne kaipaa muuten rientävät ne kunne Vaan tosi tarve etsii avukseen. Sen tunsi Ruhtinaamme kansoinensa, Kun Balkan-niemi kutsui avuksensa. Nyt kansa vieras läpi vaiheittensa Ain' ylistellen muistaa Valtiaan, Jok' ihmiskunnan voitoks uhriensa Kautt' osti orjuudesta Balkan-maan.
Hän oli mies, joka tunsi suonissaan valtiaan verta, jotain Hannibalin, Napoleonin tai Skobeleffin tapaista. Niin hän oli lyhyt ja laiha kuin Napoleon, mutta ryhti kahta kauheampi. Ikävä vain, että sydämetön sallimus oli hänet paiskannut ainoastaan reservialiupseeriksi. Ei tehnyt edes oikeata vakinaisen väen aliupseeria.
Eiköhän tämä puhe, Horatio, ja sulkatöyhtö hatussa, jos muu onni menisikin turkosen tietä, sekä pari tupsukukkasta avosuisissa kengissä auttaisi minua saamaan paikkaa näyttelijäjoukossa, mitä? HORATIO. Puolesta osuudesta. HAMLET. Ei, kokonaisen tahdon. Oi, Damon armas, muista vaan, Sun viime kuninkaasi Ol' itse Zeus; nyt valtiaan' On pelkkä, pelkkä tiuku. HORATIO. Miksi loppusoinnun jätitte?
pelosta eikä katsonut hän alas siks, että ol' hän poika Bernardonen, ei siks, ett' oli näkö hällä halpa. Ei, lailla valtiaan hän päätöksensä esitti jyrkän Innocentiukselle, näin saaden veljeskunnalleen ens luvan. Kun sitten karttui lauma köyhä hänen, min elo kumma kunniaksi Taivaan paremmin lauluin oisi laulettava,
Rikos ihanin tehty, mi suurin on hyve kädessä sankarin, salliman suoman käskijäksi kansojen, luojaksi aikain, joittenka valta kirkkaana säihkyy, kun hautahan vaipuu menneiden polvien tahto ja tarmo. Arpa langennut on, tulenlieskoina lentää sankarin säihkyvät, kultaiset kotkat seudusta seutuun ja päätyvät Roomaan, min marmoriportit salpansa valtiaan käskystä avaa.
Pyhä Rooma on vallattu, jällehen aika, korkea, ankara urhojen aika, valtikan ottaa. Jälleen sankariseppele vehree kulmilla ihmisten suurien kukkii, jälleen pilvihin nousevi maine Rooman, mi maailman kohtalot ohjaa valtiaan alla, min voittojen tähti kirkkainna säihkyvi aikojen yössä.
Jo taivuttivat hallinto- ja lainkäyttövirkamiehet, sotajoukon ja laivaston upseerit sekä papit alttarin edessä päätänsä uuden valtiaan, voitokkaan vallankumouksen edessä. Silloin tuli hallitukselle viimeisessä hetkessä apua, kun Lenin tarttui tapausten kulkuun. Genevestä hän oli rientänyt Pietariin, painaakseen voittavaan vallankumoukseen henkensä leiman.
Ken vaipuu miekkas alle, ken harppus helkkymiin! Mik' enää määrä mainen sun silmääs sarastaa? Kaikk' aarteet, ihanainen, sun etees aukeaa!» Ja kansa, silmät veessä, huus Davidille näin, kun Israelin eessä hän seisoi seppelpäin kuin kevään ikitaika, kuin nuori viinipuu, kun viel' on unten aika, kun viel' on kevään kuu. Näin kaikki kunniata soi nuoren valtiaan.
Toinen seinä seisoo vielä miltei entisensä korkuisena, se on kuin vuori rotkoineen, on jättiläispääkallo onteloineen, on niinkuin vanhan maailman valtiaan aivokoppa, josta sisältö on juossut kuiviin ja jonka silmän reiät tuijottavat loistottomina ja aatteettomina tyhjyyteen.