United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !


Mutta ennen päätä vuoden sai jo Pehrsson virkaloman. Talonpoika kelpo asui Nurmeksessa, Nevalainen. Pelto antoi, karja kasui, hyvin hyötyi mantu mainen; säästi häntä hallan tuho, itse karhut kauas suisti, poika hällä ainut, Juho, vaimoltansa viime muisti.

Koti niin, oma koti! sana armas Se sielullemme suloutta suo Vaikk' oiskin moni kyynel muutoin karvas, Niin siinä sydän lohdutusta juo. Mutt'ei oo pysyväinen lempi mainen, Ei koti, onni ihanaisinkaan Meit' auta, jollei lempi jumalainen Saa pyhittää sit' ikihehkullaan. Jumala itse rakkaus on pyhä, Hän meille antaa lemmen pysyvän, Hänestä vuotaa lemmenvirta yhä Synnyttäväinen ikielämän.

Hän ei ollut vielä koskaan ajatellut olevansa ijäisyysolento; mainen elämä, tuo hänen olemisensa satunnainen muoto, oli hänet raudanlujasti kahlehtinut suruineen ja iloineen, pyyteineen ja kaihoineen; haudan partaalla, suuren syvyyden reunalla tunkihe hänen sieluunsa ensi kerran aavistus olemisen tarkotuksesta... Hän lähti sillalta ja palasi kaupunkiin.

Kas, siitä haarautuu se kehä vino, mi kantaa planeetteja, tyydyttääkseen maailmaa, joka niitä kaipaa, kutsuu. Ja ellei kiertyvä ois niiden rata, ois turhaa silloin paljon taivas-voimaa ja kuollut melkein joka mahti mainen. Ja jos se oikeasta poikkeis paljon tai vähän, etelän ja pohjan ääriin maailman järjestys jo järkähtäisi.

AARON. Olympon huippuun Tamora nyt nousee Fortunan nuolten saavuttamatonna; Siell' istuu korkealla, hänt' ei häiri Salaman leimu, pauhu pauanteen, Ei kateuden kalvaan uhka yllä. Kuin koitart' aurinkoinen tervehtii Ja, meren huilattuaan säteillänsä, Tulisin vaunuin tähtirataa kiitää, Niin Tamorakin: hänen älyään Kumartaa mainen korkeus, ja hyve Vavisten kierii hänen vihans' eessä.

Hopealle silloin hohteleisivat ulappojen aallot, kullalle kuumottaisivat mereni mainingit. Moitit mertani kylmäksi, valitat viluisiksi siintäviä selkiä. Ei ole kylmä mun mahtava mereni, vaan viileä se on ja puhdas. Pois haihtuu polttava hehku sen aaltojen hyväilyssä ja puhdistuu mainen mustuus. Ei ole konsaan kylmä mun mahtava mereni, se on lämpimäin virtojen meri.

Ihmetellen vieraat katsoivat, tyttö seisoi liikkumattomana. Silloin kuningas lähti valtaistuimeltaan, meni tytön luo ja sanoi: "Terve tuloa goottien kuningassaliin, jos olet mainen olento. "Mutta jos olet kuten olen halukas otaksumaan valkoisten keijukaisten ihmeellinen kuningatar, niin ollos sittenkin tervetullut. Silloin laaditaan sinulle valtaistuin kuninkaan istuimen yläpuolelle."

Ja niinkuin ensi sätehestä säde taas toinen lähtee, ylös läikähtäen, pilgrimin lailla kotiin palaavaisen; niin hänen asenteestaan, jonka silmä sieluuni heitti, syntyi omanikin: enempi kuin on tapa katsoin Päivään. Näät paljon siell' on mahdollista, jota ei mahda mainen voima, vuoksi paikan tuon tehdyn juuri ihmisheimollemme.

Mitä Pohjola on muuta kuin tämä mainen elämämme, tämä fyysillinen maailma, tämä »surun ja murheen laakso»? Ja mitä Pohjan tyttö muuta kuin ihmiskunta, ihmiskunta sielullisena kollektiivitajuntana? Ja yksilön kannalta: Pohjola on ihmisen ruumiillinen, fyysillinen elämä, hänen ruumiinsa lyhyesti sanoen, ja Pohjan ihana impi on ihmisen sielu, joka ruumiissa asuu.

"Vaan täytymyst' ei minun kieltää sovi, Ja se, se Kartaagiakin hautaan vei. Niin säätää jumalat, ja tuonen ovi Se vielä kerran aukee Roomallei. Niin Rooma, kerran vahvat muuris murtuu, Maan tasalle sun kuulu kansas sortuu, Sep' Iliaan on kohtaloa vaan! Mut käyköön niinkin, tulkoon kuolo mainen, Kun kansansa vaan henk' on Roomalainen, Meit' alentamaan voimaa tarvitaan." P. Cajander. Ferencz Renyi.