United States or Bouvet Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Sinne se koira menee», virkkoi Menteith, »polkien kasvot ja ruumiin rikki monelta mieheltä, joka on häntä itseään parempi. Ja perso hän on saastaiselle saaliillensa aivan kuin korppikotka, joka laskeutuu raadon kimppuun.
»Haa! Pyhä Yrjänä auttakoon!» huusi herttua polkien vimmoissaan jalkansa maahan. »Tietääkö tuo hupsu kenenkä edessä hän seisoo tässä kenelle hän puhuu?» »Minun herrani», vastasi neito yhä vielä säikähtymättä, »minä seison minun valtiaani, ja, niin toivon, oikeutta noudattavan valtiaan edessä.
Jos herra antaa minulle anteeksi erhetykseni, niin minä palvelen ja maksan mitä olen kuluttanut." "Sinäkö et huoli minusta?" "Ole vait!" sanoi herra, polkien jalkaa. "Sinä saat mennä minun edestäni sen sileän tien." Ottaen kolme hopearahaa kukkarostaan: "Siinä on vielä, ett'ei ole mielesi paha, juo nekin!
Mutta kun rullalle oli kiertynyt jo viisi kuusi syltä sen häntää, niin se vihdoin tunsi sen ja rupesi huutamaan: Voi häntäni! Häntäni! Kehrääjä ei pitänyt tästä lukua, vaan yhä rukkiaan polkien alkoi hän laulaa: "Pyöri, pyöri, pyöräseni!" niin väkevällä äänellä ja pitäen rukillansa niin suurta melua, ett'eivät toiset katolla väijyvät peikot kuulleet toverinsa valituksia ja kirouksia.
"No Jumala sinua armahtakoon, herra kuningas!" sanoi erakko kovasti liikutettuna; "sinä saat onnettomuuden aikaan, jota vasta soisit tehneeksi jättämättä, vaikka se olisi maksanut sinulle jäsenen. Mieletön, sokaistu mies, säästä häntä!" "Pois, pois", sanoi kuningas, polkien laattiaan; "aurinko on valaissut Englannin häpeää, ja se on vielä kostamatta.
Noin kovin voihkaisten Agamemnon valtias virkkoi, veljeä kun kädest' otti, ja voihkasi kumppanit muutkin: "Armas veljeni, surmaks sun siis tein minä liiton, meist' ett' yksin taistelisit kera iliolaisten. Nyt sua ampuivat, valaliitot polkien vahvat. Vaan ei lie valat turhat, ei veri vuonien eikä 158 viinin veettömän uhri ja uskotut myös kädenlyönnit.
Tekeydyin nuhtelevaksi ja venytin leikillä: "Hy-yi teitä herra Ikonen, kun ette rakasta Elliä!... Elli on niin herttainen ja kaunis tyttö... Eikö totta, herra Ikonen." Petterin sielussa hautui minun kuvani. Mietteissään, hiljakseen pyöräänsä polkien virkkoi hän: "Ka kuka kenestäkin pitää... Mutta en minä vain Ellistä pidä." "Hy-ii teitä", nuhtelin taas ja vilkasin häneen hymyillen.
Olenhan saanut usein kirjeitä äidiltäsi. Hän kirjoittaa minulle joka viikko, mitä minun pitää sinulle opettaa, ja joka viikko minä kirjoitan hänelle ja kerron, oletko ollut hyvä vai paha. En tahdo olla paha! En tahdo olla paha! huusi tyttö polkien pienellä, vallattomalla jalallaan pehmeää ruohoa. Kotiopettajatar hymyili.
Se ei kysy tahtoa sun, ei mun, se ruusujen tuoksuun tappaa tään, tuon ruhjovi ruusunpiikeillään. Tomuhiukkanen, tähti tai mato maan ikirauhaan polkien polkuaan se kaikki ne siittää ja murskaa vaan. Olemuksesi pohjasta etseit elon pulmien avainta. Mitä sen oli ulkopuolla, ylenkatsoit ja torjuit sa.
»Ja henkivartija varmaankin siinä hirveässä, jumalattomassa työssä oli mielin kielin auttajana!» huusi herttua, kavahtaen seisoalleen ja polkien jalkaansa niin vimmatusti, että hän särki pirstaleiksi hänen edessänsä seisovan jakkaran. »Lukitkaa salin ovet, hyvät herrat pankaa kiinni ikkunat älkää salliko yhdenkään muukalaisen kuoleman uhalla liikahtaa paikaltaan!