United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !


Mikä vika! ynseili Annushka topakkana moiselle, mutta tyynenä hörppi ja selvitti Iivana: A vot ... syntymävika ... jotta on takana, pehmoisissasi? Eh? Syntymävika... Kuin syntymävika! ynsistyi Annushka yhäti moisesta perättömästä ja ihan tenäsi ukostansa: Hupsu... Hullutusta puhuu, koko ukko... Vot syntymävika! touhusi hän. Iivana oli kahdenvaiheella. Uskoako eukkoa vai ei?

»No, hiisi periköön sinut, sinä itsepäinen ja ylpeä hupsu», mutisi vihdoin ritari, »kun et tyydy, ennenkuin olet saanut kolahduksen päähäsiNäin sanoen hän muutti taistelutapaansa, pysähtyi ikäänkuin hän olisi tahtonut tästä lähtien vain suojella itseään ja torjua luotaan Qventin'in lakkaamattomia sivalluksia.

Varrotkaa siis, siks kuin tuo syli syksyttömämpi kultia kenties ei, mut viljemmät ilonpäivätTuohonpa kummastuin nyt vastas lempeä Hanna: »Missä on järkesi, mietitkös mitä haastelet, hupsu! Miksi ei vanhaakin vois lempiä, hellien hoitaa sen taloutta ja riemulla nauttia sen tavaroista?

Pidä varalta, noin neljännestunnin kuluttua me ainakin olemme jo liikkeellä. Kyllä. Niin, hyvästi nyt. Vielä pari suutelua, ja sitten hän läksi. Annoin kyynelten nyt juosta valtoinaan. Minä hupsu! En tietänyt, miksi itkin, en oikeastaan ollut pahoillani enää, en peljännyt mitään Antin suhteen, enkä millään muotoa olisi tahtonut häntä jäämään huviretkeltä pois.

Olettehan te muuten aina reipas ja pelkäämätön. MAIJU. Tämäpä on niin vallan toista, niin hirveätä TEUVO. Vaan kuinkas me sitten pääsemme selville? MAIJU. Jatkakaa te loppuun saakka, kun kumminkin sen tiedätte. Hyvä herra Rastas ! TEUVO. No niin, minä jatkan. MAIJU. Että veisitte minut pois että menisimme TEUVO. Naimisiin. Ei herran tähden oletteko hupsu! Naimiseen hyvä isä, mitä te ajattelette?

Ja minä olen varma siitä, että juuri tuo hätäilevä, romaaneissa vain elävä, vanha, parittava ja itselleen paria hakeva hupsu viekoitteli veljentyttärensä tähän mielettömään hullutukseen, pakoon Burgundista Ranskaan; sillä Isabella neidon olen aina huomannut nöyräksi, siveäksi tytöksiNepä vasta olivat sanoja romanttisen rakastajan kuulla!

Siihen pitää todella olla niin hupsu kuin hän! Hän unohti hupsuutensa, kun hän seuraavana iltana näki juhlassa Esterin valkoisessa juhlapuvussa, ja hän seisoi ja katsoi uutta aavetta. Tuoko itsetietoinen ruhtinatar on se tyttö, joka oli huima lapsellisuudessaan kuin välitön hämmästyttävän vakavissa mietelmissään?

Ossi kaiketi sen aina osasi niin asettaa. Ja entäs minä itse sitten? Tuskinpa olisin niin ahkerasti käynyt luistinradalla, ellen tiennyt tapaavani häntä siellä. Olin vaan niin hupsu, etten ymmärtänyt omia tunteitani. Ne selvisivät hänelle vasta kolme viikkoa sitten, silloin kun hän ilmoitti rakkautensa. Voi, sitä hetkeä! Se ei milloinkaan maailmassa menisi hänen mielestään!

»Haa! Pyhä Yrjänä auttakoonhuusi herttua polkien vimmoissaan jalkansa maahan. »Tietääkö tuo hupsu kenenkä edessä hän seisoo tässä kenelle hän puhuu?» »Minun herrani», vastasi neito yhä vielä säikähtymättä, »minä seison minun valtiaani, ja, niin toivon, oikeutta noudattavan valtiaan edessä.

Mut minäpä tiedän, mikä on parempi, ja se on makkara. Tule, tule Forella, Prinssi kysyy sinua. Väistyä hän tahtoi varmaan. Niijaanko nyt, se lie liikaa? Enkä viitsi. *Prinssi*. Min' oon prinssi Amundus. *Forella*. Vai niin. Oiva sattumus! Ota syliis! *Prinssi*. Ootko höpsy? *Forella*. Tässä istun niinkuin löpsy, Tule auta seisaallen, Anna muisku huulillen'! *Prinssi*. Hupsu, kuka lienetki?