United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
"No minä sitä en kitkailekaan; sen tulet saamaan ja oikein Koisaaren paraimmassa hotellissa" ... pöyhkeili Huima. "No en sitä kiellä minäkään, jos niikseen tulee" ... sanoi Simo vähän nenästyneenä. "Kyllä tuo sinun kannattaisikin. Huokealla nuo sinun rahasi ovat saatukin.
Tummain puiden kesken lentää Huima aalto valloillansa, Ilomielin orava entää Sammalkatto-suojahansa; Kaukaa metsän siimeksellä Kukertaapi kyyhky hellä. Kultaviljaa tuutii tuttu Aamutuuli pitkin sarkaa, Yllään valko-talvinuttu Jänis poikki pellon karkaa; Kuusen alta väijystänsä Tähtää miesi pyssyllänsä.
»Eläköön, poikaseni!» huusi hän, ojentaen käsivartensa häntä kohden. »Vuosikauden olen sinua etsinyt kuin kultaseni rintaneulaa enkä löytänyt mistään. Vasta tuo hurskas, vaalea lapsi, Helena, opasti minut oikealla tielle.» Hän oli todellakin huima Felix, ja turkkilainen kaulaliina, josta lemmitty oli puhunut, liehui komeasti hänen molemmille olkapäilleen.
Soittomiehet virittivät noita sulotunteisia, nopeasti viereviä, sekä reimuilevia että vaikeroivia säveliä, jotka ovat ominaisia pohjoismaiden kansallistansseissa. Soitossa oli omituinen sointu, syvälle tuntuva, kaamea ja kuitenkin naurava, huima ja kuitenkin suloinen.
Sen hankkimiseen työllä olis' mennyt koko meidän pieni ikä" ... tuumasi Huima. "Ei se olis' ollut suur' mennessänsäkään... Mutta nyt on ihmeen kylmä ilma... Eikös lähdetä johonki hotelliin ottamaan vähän lämmitöstä."
Kuningas, jonka kasvot huonosti peitettyä rakkautta ja surua ilmoittivat, yritti kuitenkin muodostaa katsantonsa moittivaiseksi, kun hän laski kätensä nuorukaisen päähän ja huo'aten sanoi: "Jumala siunatkoon sinua, huima poikani, ja tehköön sinusta viisaamman miehen tuleviksi ajoiksesi!"
"Nyt taakaksi nään elon raskahan tän, on lapseni poissa ja kruunuton hän; mut kuolohan säilytän mieleni-alaa: ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa!" Ylämaan Heiska. Ja Heiska huima, huolta vailla, läks reippain rinnoin sotimaan; nyt pattona on kaukomailla, ja häntä en nää milloinkaan. Oi, jos hän palais vaan! Oi, jos hän palais vaan! Nuo vuoret antaisin, jos kotiin Ylämaan Heiska palais vaan!
Väsyneenä päivän työstä laskeusi Labeo sohvalleen. Voipuneet vartiat pitivät uutelosti vahtia. Yhtäkkiä huuto kuului, hirveä hädän melu, jota heti vimman ja koston karjuna seurasi. Huima säikähdys levisi leiriin. Sotamiehet kavahtivat jaloillensa. Labeo oli ensiksi liikkeellä ja kiireesti tarttuen aseisinsa hän riensi meteli-paikalle. Hämminki täytti leirin.
Ruusu, ruusu rusosuu, ruusu metsätiellä. Poika huima taittoi vaan ruusun metsätiellä; ruusu pisti puolestaan, ah ja oi ei autakaan: ei hän käske, kiellä. Ruusu, ruusu rusosuu, ruusu metsätiellä. KYL
Sua vihaa en, sua soimaa en, mut tee minut järkihin jällehen. Oi, Tellervo huima ja huoleton, en ole ma leikkihin luotu, ei minulle kaunojen karkeloon Lipon liukkahan suksia suotu, minut luotihin vaan pojaks erämaan ja Hiisien hirviä ajelemaan. En luotu ma vaan huvihiihtäjäks, en käymähän saloa samaa, minut luotihin uria uurtamaan ja oksia osoittamaan.