United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se oli yksi noita luonnon vankkoja varustuksia, joita tavataan siellä täällä Pohjanmaan rannikoilla ja jotka ovat kuin suunnattoman suuria, kaatuneiden hiisien haudoille ennen vedenpaisumusta rakennettuja kiukaita.
"Mitä kuorsut korpin ruoka, Hirnut Hiisien heponen! Ei ole maassa maan vikoja, Eikä veessä veen vikoja." "Sitä kuorsun korpin ruoka, Hirnun Hiisien heponen: Uus' on tähti taivahalla, Pilkku pilvien raossa." Tahvanus on tallirenki Iski silmänsä itähän, Katsoi päin luotehesen, Katsoi kaiken ilman rannan; Näki tähen taivahalla, Pilkun pilvien lomassa.
Malmi, marmori mahtava, nyt mua kuulkaa! Kuule myös, sinä vaskivuori, kussa Hiisien vasarat kalkkaa! Rauta, nouse nostamatta! kivi, seininä kohoa, linnaks muodostukaa kauniimmaksi kuin Kypron linna, kukkien keskelle jättien luoma! Nouse seinä! Kohoa katto! Muodostu muuri! Luonnon tyttäret, Luonnottaret, kaikki kauneenne tänne tuokaa! Ilman kirkkaus! Veden terveys! Maan rikkaus! Tulen loisto!
Kun hän ehti hautausmaan muurin luo, olivat ne jo aivan hänen kintereillään, ja hädässään hän ei tiennyt muuta neuvoa kuin huutaa: »auttakaa minua, te kaikki kuolleet!» Kuolleet ovat nimittäin hiisien vihollisia. Silloin hän kuuli, miten kuolleet nousivat haudoistaan, ja samalla syntyi hirveä melu ja ulina, kuin olisi taistelu ollut käymässä.
Sua vihaa en, sua soimaa en, mut tee minut järkihin jällehen. Oi, Tellervo huima ja huoleton, en ole ma leikkihin luotu, ei minulle kaunojen karkeloon Lipon liukkahan suksia suotu, minut luotihin vaan pojaks erämaan ja Hiisien hirviä ajelemaan. En luotu ma vaan huvihiihtäjäks, en käymähän saloa samaa, minut luotihin uria uurtamaan ja oksia osoittamaan.
Samaten näkyy molempien pudonneiden ja särkyneiden pullojen ojat; toisen pullon korkki on pudotessaan roiskahtanut auki ja senkin sija näkyy", selitti mies toimessaan. "Kuinka ne woiwat kowaan kallioon jälkiä tehdä?" "Silloin oliwat wielä owet ja kalliot pehmeämpiä kuin nykyään; sitä paitsi hiisien toimilla oli isompi woima." "Kyllä sillä kellolla on ollut woimaa", arweli joku. "On sillä ollut."
AILA. Niinkö Ilmari ehätti Immen veljensä uhalla? IMMO. Vielä ei käsissä voitto. Kun oli sampo jauhamassa, Louhi lausui: "Kaada karhu Tuonelan tupien luota!" Seppo kaasi. "Suista suuri Hiisien himokas hauki!" Seppo suisti. "Kynnä kyinen, Käärmehinen Louhen pelto!" Seppo kynti kuin kuningas. Perkasi petoisen pellon Kukkivaksi kultamaaksi, Suori suurimman tekonsa, Voitti immenkin ihanan.
Soitto toisessa kädessä ja miekka toisessa, hän siis astui yökauden Hiisien muinaisia käytäviä myöten. Jyminä hänen askeleistaan kuulu yö-sydännä peninkulman matkoja ylt'-ympäri, ja vielä kuudetta sataa vuotta tämän tapauksen jälkeen muistaa kansantarina, kuinka "Kurjen ukko rauta-kenkä Astuupi kivistä vuorta, Kivi-vuorta vangottaapi".
Mutta Savon synkkien vesien päällitse kulki vielä öiset sumut. Ei mikään Vellamon neito sen aalloissa iloinnut, ei kukaan Tapionkaan tyttäristä sen salomaita sulottanut. Outo, jylhä suku, Hiisien kamala kansa, vallitsi Saimaan vesistöjä Imatrasta länteen ja pohjaan, ja tuolla täällä Lappalaiset käyttivät järvien ja metsien riistat elatukseksensa.
Miksi niin kasvosi kalpeilta paistaa, outo on äänesi, laps? Paistoi hangilla kuoleman kuudan, valkeni poski ja haps. Miksi niin rintasi raskaasti huokaa, suihkaen suonesi lyö? Hiihdin mä kilpaa hiisien kanssa, ympäri surma ja yö. Miksi niin silmäsi tuimasti tuikkii, autio otsasi on? Vilkkuivat vinhemmin taivaalla tähdet, tuomarit turmion. Minne on jäänyt sun luontosi lempee, hellyytes herttainen?