United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja sitten seurasi kertomus, jonka pääkohdat olivat seuraavat: Kallella on ollut monta vuotta kello, joka ei ole mikään kello, vaan joutava rämä, vaikka kyllä se sille on tarpeeksi hyvä ... mitä se semmoinen mies kellolla tekee, joka panee maata päivän laskiessa eikä nouse ylös, ennenkuin aurinko suuta syyhyttää mutta se ei nyt muka kelvannut semmoiselle herralle. Piti saada parempi, mukamas.
Jo oli kellonsoittaja ja joku toinen mies noussut tapuliin ja he panivat kellot moukumaan; juhlapäivän kunniaksi. Ensin alkusoitto, sitten papille tulokellot ja viimeiseksi pienimmällä kellolla pimputettiin rippimiehille. Kirkonmenot alkoivat. Suntio avasi sakastista kirkkoon tulevat ovet ja kappalainen astui juhlallisesti alttarille pitämään rippisaarnaa.
Lukkari, eräs vanha virolainen, ei voinut kyllin harmita siitä etteivät olleet tienneet meidän tulostamme, sillä siinä tapauksessa olisivat he kunnioittaneet meitä pienellä rukoushuoneen kellolla kylään tullessamme. Tavat kylässä ovat yksinkertaiset. Varkaudesta ja muista rikoksista kuulee harvoin.
Kun unilukkari kolkkasi ensimmäisen kumahduksen isolla kellolla, niin jokamies nosti lakkiansa ja luki hiljaisen siunauksen. Ja jokainen lakkasi työstänsä. Ja viikon hälinä vaikeni. Ja koko luonto muuttui hiljaiseksi. Väki, joka niityllä ja vainiolla oli työssä, palasi väsyneenä, mutta tyytyväisenä kotiin. Sillä viikon työt olivat päätetyt.
Vai niin ... niin, kulta Filip, Maria on pyytänyt minua ja sanonut, että sinä kyllä voisit antaa Berndt'ille tuon vanhan kellon, jonka sinä sait Jaakko vainajalta joululahjaksi. Niin, kulta, hyvä isä, tehkää se! pyysi Maria. No mitä, mitä hän kellolla tekee? Mutta, rupesi rouva, se ilahuttaisi häntä kovin. No niin, kun aika tulee, jolloin hän astuu rykymenttiin palvelemaan.
Samaten näkyy molempien pudonneiden ja särkyneiden pullojen ojat; toisen pullon korkki on pudotessaan roiskahtanut auki ja senkin sija näkyy", selitti mies toimessaan. "Kuinka ne woiwat kowaan kallioon jälkiä tehdä?" "Silloin oliwat wielä owet ja kalliot pehmeämpiä kuin nykyään; sitä paitsi hiisien toimilla oli isompi woima." "Kyllä sillä kellolla on ollut woimaa", arweli joku. "On sillä ollut."
Se vaikutti; yksikään ei kylänmiehistä eroinnut, ja kukaan ei enämpi tehnyt vastuksia. Lauri meni nyt ylös kirkkoherran tykö ja pyysi saada soittaa isolla kellolla.
Jokainen koetti pyrkiä walkean luo, lämmittämään kohmettuneita kynsiään; lapsiwäkeä oli paljon mukana ja ne oliwat kaikkein halukkaimmat siihen toimeen. Kylmä oli tosin ilma, mutta eihän sopinut poissa olla, sillä soitettiinhan tänään ensi kerran uudella isolla kellolla ja se piti heidän kuulla ja jos mahdollista nähdäkin, wieläpä saarnatuolikin. Suntiolle koitti iloisempi aika.
Paimensauva kädessä hän joko vaeltaa ja huolehtii, tai istuu, tai hetkeä vartoo. Hän jatkoi: »Ja yhtäkkiä minä alan kellolla soittaa!» Näin, juuri puoliyön hetkellä, silloin kun vedet lepäävät, kedot ovat vaiti, eikä ole muuta kuin tämä yön rauha. »Minä vedän kellon nyöristä ja soitan, niin kuin olisi maailmanloppu.» Suuri hätä, synnin hätä. Sitä se kai tarkoittaa, ajateltiin.
"Nyt on yö. ja emme näe mitään, ja lunta sataa ehtimiseen; ottakaamme valkia-soitot ja soitettakoon isolla kellolla! Kirkkoherra myödenantaa sen kyllä!" huusi nyt Lauri kiivaana. Vaimot veivät Martinan kotia.