United States or Seychelles ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miten he pääsisivät noiden päivien päähän, noiden, ennen iloisten ja onnellisten, nyt niin synkkien ja sumeisten?
Minun täytyy sanoa totuus, ja minä tahdon sen sanoa niin, että se kuuluu, ei vain tässä tuvassa, vaan tunkee sen seinien läpi ja poikki synkkien salojen ja yli kylien ja kaupunkien aina sinne, missä tämän vainon alku ja juuri on, missä ja kenessä se sitten lieneekin.
Rouva Turholm ja Hanna tulevat peräovesta. ASSESSORI, kuiskaten Kanttorille. Mitä täällä olemme puhuneet, se jää tietysti meidän välillemme. ROUVA. Yksi ainoa yö saattaa vielä hävittää kauneimmatkin toiveet. ASSESSORI. Miksi antautuisimme synkkien aavistusten valtaan, hyvä rouva, kun siihen ei mitään syytä ole. ROUVA. Aikaista iloa on myöhäinen katua. ASSESSORI. Sepä sukkelasti sanottu!
"Ja kun olet löytänyt Adalgotin ja asut hänen kanssaan synkkien talojen pienissä kammioissa kapeiden katujen varsilla ja kun kaikki teistä tuntuu liian pieneltä, liian tukahduttavalta ja liian ahtaalta niin muistelkaa lapsuudenpäiviänne täällä korkealla Iffingillä. "Se virkistää teitä kuin raitis vuori-ilma."
"Minä en voi kestää sitä ajatusta," sanoi hän, "että hänen nyt täytyy olla yksin tuossa kolkossa paikassa kaikkien niitten synkkien ajatusten kanssa, jotka hänellä oli silloin, kun sinä, Kitty, ja Hugh Spencer kävitte häntä tervehtimässä. Minä olen varma, että hänen on hyvin ikävä, ja että hänen täytyy monta pientä mukavuutta kaivata."
Mutta joutuin se meni. Ja sitten hän katosi kylälle päin. Krokelbyhyn ei Sakris kuitenkaan lähtenyt ... vaan tapaamaan omaa kultaansa. Kesä on melkein tullut. Vedet heruvat suurilta, alakuloisilta soilta ... kerääntyvät puroksi, joka ponnistaa synkkien kuusikkojen läpi ... ja pääsee sitten luikertamaan niittyalangon halki.
Hän oli tullut näiden synkkien muurien sisällä kalpeaksi ja totiseksi. Mutta hänen kauniit silmänsä loistivat yhtä tulisesti kuin ennenkin. Hän luki hyvin innokkaasti. Sisällys näytti tempaavan hänet mukaansa.
Ukkosen käydessä saimme me ihailla tätä näköalaa: salamat välähtelivät punervalta vuorelta, jonka rinteellä seisoimme, sinipunervalle arolle, kaupunki oli milloin tarkoin auringon valaisema, milloin taasen synkkien pilvien varjossa. Tuo näky ei milloinkaan unohdu.
Mutta hän ei ollut koskaan tuntenut itseään niin alakuloiseksi ja elämään kyllästyneeksi kuin nyt. Niinkuin auringon säteet sammuvat ja häviävät synkkien pilvien taa, niin sammui ja hävisi myötäkäymisen tuottama ilo hänen sydämessään vallitsevaan synkkyyteen ja epäluuloisuuteen.
"Muistatko sitä hetkeä, Bengt?" kuiskasi Ester ja katsoi häntä silmiin; "silloin tarvitsit itse toisen luottamusta voidaksesi elää, ja minä luotin sinuun ja Jumala luotti sinuun, ja siksi kykenit nousemaan. Anna nyt, mitä silloin sait!" Yli Bengtin synkkien piirteiden hiipi kuin värisevä valonvälkähdys.