United States or Barbados ? Vote for the TOP Country of the Week !
Malmi, marmori mahtava, nyt mua kuulkaa! Kuule myös, sinä vaskivuori, kussa Hiisien vasarat kalkkaa! Rauta, nouse nostamatta! kivi, seininä kohoa, linnaks muodostukaa kauniimmaksi kuin Kypron linna, kukkien keskelle jättien luoma! Nouse seinä! Kohoa katto! Muodostu muuri! Luonnon tyttäret, Luonnottaret, kaikki kauneenne tänne tuokaa! Ilman kirkkaus! Veden terveys! Maan rikkaus! Tulen loisto!
Auringon poika oli *Panu*, tulenhenki. *Luonnottaret* olivat luonnon kolme tytärtä, jotka synnyttivät raudan. Ilman tytär, *Ilmatar* oli avullisena maailman luomisessa, mutta *Tuulen tytär* oli huonosti kasvatettu neito, joka kutoi huonoja paitoja. Etelätuulen tytär, *Etelätär*, antoi sadetta kovana pouta-aikana, ja kesän tytär, *Suvetar*, hoiti karjaa metsässä.
Itse ilman luonnottaret, ilman ihanat immet, keskeyttivät tavalliset toimensa, kuunnellaksensa kanteloista pilvien rusoreunoilla. Kuutar ja Päivätär, kultakangasta kutoessa, hopeaista helskyttäissä, pitelevät pirtojansa, nostelevat niisiänsä, mutta soiton kuultua »Mikä verraton kuvaus!
Itse ilman Luonnottaret, ilman impyet ihanat, iloa imehtelivät, kanteloista kuuntelivat, ken se ilman vempelellä, taivon kaarella kajotti, ken se pienen pilven päällä rusoreunalla rehotti.
Pieniäki peiposia, lintuja livertäviä, sirkkuja satalukuisin, leivoja liki tuhatta ilmassa ihastelivat, hartioilla haastelivat, tehessä isän iloa, soitellessa Väinämöisen. Itse ilman luonnottaret, ilman impyet ihanat, iloa imehtelivät, kanteloista kuuntelivat; mikä ilman vempelellä, taivon kaarella kajotti, mikä pienen pilven päällä, rusoreunalla rehotti.
Olisipa hän jo saanut surmansa, jollei Apollon olisi häntä pelastanut kätkemällä hänet läpinäkymättömään sumuun. Hirveästi Akhilleus raivoaa troialaisten keskuudessa. Laulun otsake on jonkin verran erehdyttävä; varsinaisesta "jumalien taistelusta" kerrotaan vasta seuraavassa laulussa. Kedon kumpu: ks. Il. Immet: nymfit, luonnottaret. Pylvästö: Zeuksen megaronin pylväseteinen, ks. Il.
Siit' on kasvanna Kaleva, Kullervo Kalevan poika, Siitä Vellamo sikisi, Kartanoihin kasvoi tontit. Metsän lattiat heräsi, Tuonettaret, Luonnottaret, Vielä vanha Väinämöinen, Sekä seppä Ilmarinen, Lemminkäinen lieto poika, Sankarit väkevät sangen, Isot ihmetten tekiät, Entiset epäjumalat.
No, koska täytyy siis, niin tulkaat te lempyen tuskat, Siskoset ajakaat pois, syömeni pidelkäät ain'! Yksinäisyys. Luonnottaret, te armahat, jotk' puissa, vuorissa piilee, Kullekin suokaatte, salaa mi haluvi hän! Turvaa murheelliselle ja oppia epäilevälle. Lempivällepä, ett' onnensa kohdata saa.