United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vikkelästi tempasi hän sen ylös ja siinä olivat hänen Santralle antamat sormukset, kaksi kultaista ja kaksi hopeaista. »No voi sun!...» Nyt hän vasta oikein ymmärsi, alkoi täydellisesti käsittää, että tässä oli vasikannahat... Ja hän, joka oli jo puolen pitäjää naittajaisiin kutsunut!
Hämeenlinnassa 18 Jouluk. 1848. veljyesi Europaeus. Lönnrotille. Oiva Veljyeni! Monin kiitoksin lähetän tässä antamasi 3 hopeaista.
Siitä huolimatta oli vieläkin pystyssä partaisen jumalan suuri pronssipatsas. Sen oikeasta kädestä oli vain riistetty vasama ja pantu sijaan risti. Leveä, partainen patsas sopi mainiosti uudenkin nimensä kuvaksi. Oli yön kuudes hetki. Kuu paistoi kirkkaana ikuisen kaupungin yläpuolella ja valoi hopeaista hohdettaan muurien harjoihin sekä Rooman varustusten ja basilikan väliselle kentälle.
Neiti kangasta kutovi, Sukkulaista suikahutti, Kultalangasta kutovi, Hopeaista helkyttävi; Kultarihmaset kulisi, Helisi hopealangat. Tuli nainen naapurista, Kysytteli, lausutteli: "Kelle kultalangastasi, Hopeaista huolittelet?"
Mutta se oli jo liika myöhäistä. Oxenstjerna oli ravakasti vetäissyt uutimet syrjään ja niiden takaa ilmaantuivat nyt mustaan nahkapäähineeseen ympäröidyt, kalmankalpeat kasvot ja palavat, synkät silmät. Vielä tempaus, ja sieltä esiytyi koko munkki, puristaen hopeaista pyhäinkuvaa rintaansa vasten. Astukaa esiin, korkea-arvoinen isä, sanoi Oxenstjerna ankarasti.
Kosken vesi oli kuni pelkkää pyryävää lunta, ikäänkuin hopeaista rankkasadetta, ja syöstessään alas noin huimasti ja hurjasti se kuului kauniimmalta kuin urut kirkossa; niin, kirkkosoittoa se oli kuin olikin... Liikahtamatta ja äänetönnä seisoi korkea honkametsä tuolla vuoren rinteellä.
Hän oli juuri kysymäisillään kuka siellä, kun hän silmänsä avattuaan näki tuiman ja hurjannäköisen erakon seisovan vuoteensa vieressä, oikealla kädellään painaen hänen rinnalleen ja vasemmassa pitäen pientä hopeaista lamppua. "Olkaa hiljaa", sanoi erakko, kun makaava ritari kummastellen katseli häntä; "minulla on teille jotain sanottavaa, jota tuo uskoton ei saa kuulla".
Hän huomautti siitä Cetheguksen täyttäessä taas hopeaista pikariaan. "Harjoitus, ystäväni, vahvat hermot ja", lisäsi hän nauraen, "hyvä omatunto, siinä koko arvoitus." "On siinä muutakin, Cethegus, totta puhuen. Sinä olet muuten koko mies minusta arvoitus." "Sitä toivonkin." "Pidätkö sitten itseäsi niin voittamattomasti ylempänä olentona?" "En ollenkaan.
Lienethän keväillä saanut kirjaukseni, jossa Sinua pyysin Meurmanilta ottamaan 10 hopeaista käyttääksesi useampiin Helsingissä oleviin asioihini, mutta et ole ottanutkaan rahoja ul'os ja asiat ovat siis vieläkin kesken toimittamatta.
Lakkarista taas riippui pari vankkaa, kiilloitettua messinki-eräsintä, joiden alapäissä heilui senkin seitsemän avainta ja muuta koristetta, joiden seassa pari oikein aika hopeaista levyä. Tuo hopeahelainen piippu oli hänellä oikeassa kädessä.