United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei teidän tarvitse muuta kuin polvistua kanssani, tunnustaa syntinne ja ottaa vastaan Jumalan anteeksi antava armo. Niin, neiti, älkää epäröikö ... astukaa askelenne ... minä tunnen, kuinka Jumalan henki nyt tänä hetkenä etsii teitä voimakkaammin kuin koskaan ennen, minä tunnen sen ympärillänne humisevan, niinkuin se humisi minun ympärilläni, kun synninhädässäni huusin Häntä..."
Kaikki olivat elossa, terveinä, paitsi Polkania, joka oli mennyvuonna saanut vesikauhun. Heitettyään yltään kaikki märät vaatteet ja juuri alettuaan pukeutua Nehljudof kuuli kiireistä astuntaa ja ovea koputettiin. Nehljudof tunsi sekä askeleet että koputuksen. Näin astui ja koputti ainoastaan Katjusha. Hän pani märän sinellin hartioilleen ja tuli oven luo. Astukaa sisään! Se oli Katjusha.
Salin nurkassa oikealla istui vielä pöydän ääressä kuivunut virkamies, joka, jättäen työnsä, rupesi ivallisella hymyllä salaa konsuliamme tarkastelemaan. »Astukaa lähemmäs», sanoi päämies. Konsuli totteli. »Mikä on Teidän nimenne?» Konsuli ilmoitti nimensä. »Mistä maasta? »Suomesta!» »Siis Venäjältä,» oikasi päämies. Konsulin teki mieli oikasta, mutta hänen rohkeutensa oli mennyt.
Vieras itsekin nähtävästi huomasi esiintymisensä outouden; hän kävi hämilleen ja tapaili sanojaan. Astukaa lähemmä! sanoi kreivi Horn sillä ylhäisen kohteliaalla äänellä, millä hänen asemassaan oleva mies puhuttelee alhaisempaansa, kun tämä pelkästä kunnioituksesta kadottaa rohkeutensa. Olette tahtonut puhutella minua. Mikä on nimenne?
Tavan mukaan minua kutsutaan kapteeni Jorgan'iksi, mutta minä en totta tosiaan ole enemmän kapteeni, kuin tekään." "Olkaa hyvä ja astukaa kamariini, sir," sanoi mrs Raybrock. "Noh, sitä samaa juuri minä itse ai'oin ehdoitella," sanoi kapteeni. "Menkää te edellä, olkaa hyvä."
Kiinnittäen mustat, heikot silmänsä muukalaiseen, kysyi hän matalalla äänellä, mitä vieras tahtoi. "Minä olen ministeri Chaptal'in kirjuri", sanoi herra tärkeällä äänähdyksellä, "ja olen tullut " "Minä tiedän, minä tiedän", sanoi eukko tyytyväisenä ja kiirehti avaamaan porttia. "Astukaa sisälle, hyvä herra. Neitikös vasta nyt ihastuu, kun saapi nähdä teidät. Tulkaa, hyvä herra!"
"Veli Starck", Bartolomeo jatkoi, "eräänä päivänä, kun vuorella Jumalaa rukoilitte, Jumala salli minun kuunnella teitä; minä tunnen teidät, minä tiedän kaikki. Astukaa te meidän johtajanamme; minä näytän tietä. Olen jo kylliksi kauan tehnyt oppaan virkaa rukousretkillä, tästä päivästä tahdon olla oppaana kostoretkellä!"
"Astukaa sisälle no, älkää kursailko! Kuule muoriseni! Tiedätkö, tämä herra tulee yliopistosta ja tuo terveisiä Malmilta; sepä oli oivallista no, ja Malm voi hyvin?" "Niinpä todellakin, hän on onnellisin ihminen, minkä tunnen." Tähän nauroi Heikkilä, nyökytti päätään vaimollensa ja sanoi: "kyllä kuulee, ett'ei herra tunne meitä."
"Fritz", hän vastasi, "olinhan sinua kieltänyt... Sinulla ei ole vielä ikää tarpeeksi... Kuitenkin, koska Jumala sen on sallinut, olkoon hänen pyhä nimensä ylistetty! Minä tuon juuri kanssani vieraita. Astukaa sisään, toverini." Hän antoi heidän kaikkien kulkea ohitsensa, hyväillen järjestänsä lapsiansa, karhujansa ja koiriansa. Hänen roteva puolisonsa häntä vartosi oven suussa.
Ketty, joka ei ollut heittänyt irti d'Artagnan'in kättä, veti häntä mukanansa ylös pimeitä kiertoportaita ja kun he olivat nousseet viisitoista porrasta, aukasi hän erään oven. Astukaa sisään, herra; täällä olemme yksin ja voimme puhua kaikessa rauhassa. Mikäs huone tämä on, kaunis lapseni? kysyi d'Artagnan. Tämä on minun huoneeni, herra; tuo ovi viepi emäntäni makuukamariin.