United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
En minä ymmärrä" tässä Reeta leikillisesti nykäsi Kallea kädestä "en minä ymmärrä mitä sinä vielä emmit. Mikä meillä tässä olisi hätänä; vai pidätkö sinä jo minut liian vanhana? En minä vielä niin kovin iäkäs ole, vaikka ehkä jo näytän vanhemmalle kuin olenkaan.
Minä olen sen lukenut. Mainio novelli. Pidätkö? Juuri ihan niinkuin se onkin: me ihmiset olemme todellakin hulluja, laitamme itse lakeja itsellemme ja kuvailemme olevamme niiden sitomia. Mutta kas rakkauttapa et vaan sitonutkaan! Kuinka tarkoitat, mitä niin lakeja? No esimerkiksi: ei sinun pidä rakastuman veljesi vaimoon. Mutta rakkaus tulee, eikä kysy onko se veljesi vaimo vai ei.
Niin, minä vaan ajattelin, että sitä sinä ehkä pelkäät, kun olet niin mietteissäsi alinomaa. Elä ennustele semmoisia. Enhän minä ennustele. Sanon vaan, ettei se niin kauheata olisi, jos siksi kävisikin. Onhan se tapahtunut muillekin Ole jo vaiti, minä en kärsi kuulla enempää. Hän oli kiivas, Elli tuskin uskalsi puhua enää mitään. Pidätkö sitä niin suurena häpeänä, hän kuitenkin sopersi epäillen.
No, hautaan saakka sitten.... Pidätkö enemmän siitä sanasta?... Anna nyt minulle kiltisti suudelma.... Kas niin.... Kiitos, enkelini!... Rohkaise nyt jälleen itsesi!... Hitto kuitenkin tuota reikeliä.... Ei ole naurun asia suoriutua siitä ... sitä ei voisi mitenkään työntää syrjään, ellei huomaisi tässä alla pikku ruuvia... Ainoastaan vanha vainukoira tällaisen perille pääsee... Hei!
»Pidätkö minusta ollenkaan, Emma?» oli hän kysynyt häneltä istuutuen hänen viereensä kangaspuiden penkille. »Pidänhän minä toki paljonkin», oli hän vastannut, tyynesti ja luonnollisesti, ainoastaan hiukan punastuen, ojentautuessaan niisien yli loimirihmaa sitomaan.
Kiedoin käteni tiukemmin hänen kaulaansa, puristin häntä rajusti syliini, upotin silmäni syvälle hänen silmiinsä, olin tykkänään pois suunniltani. Antti puheeni oli värisevää, katkonaista kuisketta, levotonta huohotusta. Antti pidätkö sinä minusta, rakastatko sinä minua, sano! Etkö koskaan, koskaan minua unhota minä en sitä kestäisi, kuule, minä en sitä kestäisi.
Pieni poronkirppu yksin tahtoi välttämättömästi kesääkin, ja vinkui siis, niin paljon kuin jaksoi: "herra kuningas, mehän olemme tulleet tänne aurinkoa odottamaan!" "Pidätkö kitasi kiinni, kurja mato!" karjasi jääkarhu hänen vieressänsä. "Tännehän tullaan kokoon vain vanhan tavan mukaan.
"On ihana ilma, Margretani," sanoi Villiam, kun hän vihdoin astui sisään; "niin pian kun olemme syöneet aamiaista, menemme yhdessä kävelemään. Pidätkö sukulaadista? Minä juon sitä tavallisesti joka aamupuoli."
"Soh, soh, äiti antaa velliä, äiti antaa sokeria omalle pikku kullallensa," ja nyt hän antoi, mitä parasta tiesi, hyväili ja lellitteli poikaansa ja kyseli tavan takaa: "pidätkö äidistä, onko äiti hyvä?" "On", vastasi poika, "annatko vielä tokuria?" Reeta antoi vielä, vaan rupesi sitten nukuttamaan lasta.
Hän kääntyy pelästyneenä Runebergin puoleen. »Pidätkö sinä hänestä?» kysyy hän. Tämä vastaa silmänräpäyksessä: »Minä pidän hänestä niinkuin hyvästä tuttavasta, mutta minä en rakasta häntä.» Emilie uskoo häntä heti. Mutta kun hän ei häntä näe, epäilee hän jälleen. Maa pettää hänen jalkojensa alla.