United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
ROUVA TELJE (tulee). Suokaatte anteeksi, en nyt malta enään odottaa. Lyhyet päivät nähkääs! Kiitos niistä villakutouksista, jotka Stella lähetti, ne olivat niin oivallisesti tehdyt! Jos Stella voisi käydä iltapäivällä tuomassa niitä pitsiä kotiini, olisin minä hyvin iloinen! Tuossa on hänelle rahat kutouksista.
"Suokaatte anteeksi", vastasi Ragvald, "tämä asia on kaikkien Pohjalaisten; sillä Vitjakka Pouttu on valittu heidän päämiehekseen ja hän, samatekkuin isänsä, joka Matti Kurjen tappoi ja itse kuoli saamista haavoistansa, ovat kaikkien Pohjalaisten avulla ruvenneet näihin turmiotöihin, jotka kyllä tunnette.
Nyt hän on heikko ja kipeä heikko sekä ruumiiltaan että mieleltään, nyt ei hän paljon mihinkään kelpaa; ... mutta olkaatte malttavainen häntä kohtaan... Ah, minä tunnen että käyn katkeraksi, ja minun tarvitsisi olla nöyränä! Suokaatte minulle anteeksi!
Suokaatte anteeksi että, ilman mitään erityistä hyvästijättöä, jätän Reihensteinin, mutta kun te vielä kaikissa tapauksissa viivytte täällä kaksi viikkoa, niin tulen siis tilaisuuteen puhutella teitä, enkä voi sitä ennen kadottaa toivoani nähdä päätöksenne muutettuna. Teidän ja neidin uskollinen Rudolf Bodendorff." "Lakoonillinen kuin Turkkilainen!" huudahti Hermina suuttuneena.
Laulu on kirjoitettu vähää ennen runoilijattaren lähtöä Jyväskylän seminariin. Suoment. Hyvästi, kallis synnyinmaa Ja lasnaoloni! Viimeistä kaipuun kuiskelmaa Suokaatte kuullani. Te, ahoset Ja kukkaset, Oi, vielä tuoksukaa, Ja lintuset, Te pienoset, Lohtua laulakaa! Teill', laakson paadet, kivetkin Hyvästit huokailen.
Suokaatte anteeksi, kun ei huoneetkaan ole oikein korjuussa vielä! ROUVA TELJE. Eihän mitä minä tulin niin epäsuotuisaan aikaan, Suokaatte anteeksi, rouva Klimmi! No niin Hessu, pitää nyt olla silmät sirkeinä, korvat virkeinä, hyppysillä kova kiire, jaloista ei tolkkuakaan! Nyt tulee jouluvieraita! Mutta äläpäs huoli niitä onkin jo täällä! Naisväen nuttu! no nyt taas kahvinkeittoon!
No, koska täytyy siis, niin tulkaat te lempyen tuskat, Siskoset ajakaat pois, syömeni pidelkäät ain'! Yksinäisyys. Luonnottaret, te armahat, jotk' puissa, vuorissa piilee, Kullekin suokaatte, salaa mi haluvi hän! Turvaa murheelliselle ja oppia epäilevälle. Lempivällepä, ett' onnensa kohdata saa.