United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut hän, joit' aikaa ynnä tapaa varron puheen ja vaitiolon, seisoo hiljaa; siks vasten toivoani viel' en kysy. Siks hän, mi näki, kuinka vaikenin ma sen katselmuksissa, mi kaikki näkee, näin virkkoi: »Tyydytä jo kuuma halus!» Ma virkoin: »Tosin vuoksi ansioni en oman vaatia voi, että vastaat; mut hänen vuoks, mi mulle sallii sanan,
Richard meni työmiesten kokouspaikkaan perjantaina; hän on äsköttäin ruvennut siinä käymään minun toivoani vastaan, sillä jäsenet kokoontuvat kerran kuukaudessa 'viheriään käärmeesen', ja seuran sääntöjen mukaan pitää jokaisen ostaa juomatavaraa vähintäkin 40 pennin edestä, että isäntä saisi sisääntulonsa.
Niin sitte, kun tuli tieto, että isänne oli hukkunut, silloin hän heti matkusti, ja sitte oli kaikki taas niin hyvää, ettei parempaa koskaan ennen. Sen johdosta, mitä täti oli sanonut, olivat ajatukseni nyt luistaneet tähän, mutta en vieläkään heittänyt toivoani, että saisin tädiltä kuulla enemmän isästä tai äidistä. Koetin pyytää, mutta se ei onnistunut.
Totuutta jos heiss' on Ja sinusta, Macbeth, se selvään nähdään Miks ei he minullenkin ennustajiks Ruveta vois ja toivoani nostaa? Mut vaiti siitä! MACBETH. Tuossapa se paras On vieraamme! LADY MACBETH. Jos hän ois unhotettu, Ois suureen juhlahamme aukko jäänyt, Ja pilall' oisi kaikki. MACBETH. Tänä iltan' On juhlapidot meillä, pyydän, että Tulette tekin.
Ei, ja vielä sittekin ei, ei se ole ensinkään hyvä, että juoda talonsa, äläkä sitä tee sinä, jos joskus talon saat. Nyt meni vaarinikin ulos ja minä seurasin hänen perässään. Ulos tultuamme näimme, että sade oli laannut ja isäni istui äitini kanssa huoneen seinuksella, multapenkin päällä. Me astuimme heidän luoksensa ja vaarini sanoi heille: Kuulkaas, nuoret, minun asiaani ja toivoani!
Näät ilo synnyttävi siellä hohteen kuin hymy täällä, mutta helvetissä käy varjo tummaks sielun tuskan mukaan. »Jumala kaikki näkee, hänet sinä», ma lausuin, »sielu autuas, niin että ei tahto mikään sua piillä saata. Kuink' äänelläs, jok' iki tenhoo taivaat ja yhteissointuun soi serafein kanssa, pukuna joill' on kolmet siipiparit, sa et mun toivoani tyydyttäisi?
Sitten vietiin minut vankihuoneesen ja jätettiin yksikseni ahtaasen, pimeään kamariin, jossa ei ollut kuin pelkät seinät ja pieni akkuna, varustettu rautaristikolla. Semmoinen alku ei tietänyt mitään hyvää. En kumminkaan menettänyt rohkeuttani ja toivoani.
"Jokuko piioista?" sanoi Nina. "Kenenkä muun tulisi hoidella sinua kuin minun! Pitäisikö minun maata ja nukkua ihan aavistamatta, milloin olet kipeä!" "Niin juuri minä tahdon!" sanoi hän lempeästi, vaan vakavasti. "Etkähän sinä huoli vastustaa toivoani, kun sanon sulle, että minusta on ihan vaikeata nähdä sinua luonani taudinkohtauksen tullessa!" Niina ei uskaltanut häntä vastustaa.
Tässä tuon teille, tyttäreni, serkkunne nähtäväksi, lausui rouva siellä oleville neideille. Muutamalle herralle, joka myös oli siellä, selitti hän kenen olin poika. Jos lie rouvan selitys pöyristyttänyt neitosten silmät, niin kasvatti se myöskin äsken syntynyttä toivoani, joka jo alkoi venyä tiesi kuinka pitkäksi.
Mut hän, joit' aikaa ynnä tapaa varron puheen ja vaitiolon, seisoo hiljaa; siks vasten toivoani viel' en kysy. Siks hän, mi näki, kuinka vaikenin ma sen katselmuksissa, mi kaikki näkee, näin virkkoi: »Tyydytä jo kuuma halus!» Ma virkoin: »Tosin vuoksi ansioni en oman vaatia voi, että vastaat; mut hänen vuoks, mi mulle sallii sanan,