United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tänä iltana ei minun sovi, sanoi Nehljudof seuraten häntä ulkoportaille. Minullahan olisi asiaa teille, sanoi Nehljudof katsellen portaiden eteen ajavia hevosia. Mitä se on? Tässä on kirje tädiltä asiasta, sanoi Nehljudof antaen hänelle kapean kirjekuoren suuren vaakunakuvan kanssa: Siitä saatte nähdä.
Saihan mammakin, keneltä se on? Tädiltä se vain on. Miksei mamma lue? Ehdinhän minä sen vielä mitä Lauri kirjoittaa? Kaarina luki: »Sano mammalle, että niinkuin hänelle jo kirjoitin, niin hänen ihanat eväänsä jo ensi iltana pantiin parempiin suihin. Mamma saa olla ylpeä siitä » Jaa, jaa
Viija itsekin alkoi olla tuumasta huvitettu, sanoi kumminkin: Kysyn minä sitä sitten tädiltä. Kysy, kysy, sanoi Liisa. Vaan tule nyt jo pois vierasten näkösälle. Menehän sinä ensin. No, minä menen, mutta tule heti, eläkä yrittele pakoon, muistutti Liisa. Sulhasmiehet istuivat tuvassa ja vetelivät kaupungin tupakkaa.
"Niin, isä sai eilen kirjeen Helena tädiltä, ja voin sinulle vakuuttaa, että hänen silmissään oli juttu perhenäytelmä synkintä lajia... No niin, ethän silloin voine vaatia, ett'ei se isästä tunnu vaikealta. Olet koskettanut isän arimpaan kohtaan: hänen isiltä perittyyn sukuylpeyteensä. Isä rukka, siihen kohtaan on monta ja kovaa iskua, sattunut..." Sven kohautti olkapäitään.
Mutta vuodet vierivät vierimistään, ilman että mitään elonmerkkiä tuli sukulaiselta. Vihdoin viimein, vuonna 1738, kolme vuotta sen jälkeen kun herra de La Bourdonnaye oli saapunut saarellemme, sai rouva de La Tour kuulla, että tämä kuvernööri oli saanut kirjeen tädiltä hänelle jätettäväksi.
Ja Prisse sekä Prissen täti nauttivat onnen päiväpaisteesta. Mutta onni ei ole pysyväistä. Kun Prisse kasvoi ja vaurastui ijässä, alettiin alituiseen kysyä tädiltä mitä uusia konsteja tädin harvinaisen viisas Prisse oli oppinut. Eikä siitä ollut apua että täti katsoi kummissaan kysyjiin selittäen, ettei ollut tarkoituskaan että Prisse oppisi mitään konsteja.
Hyvää päivää... Nehljudof pysähtyi tietämättä pitäisikö sinutella vai teititellä häntä, ja punastui myöskin. Terveenäkö ollaan, vai kuinka? Jumalan kiitos, kyllä... Tässä on tädiltä teidän mielikki saippuanne, ruusunpunanen, sanoi Katjusha pannen saippuan pöydälle ja pyyhinliinat nojatuolien kaiteille.
Niin sitte, kun tuli tieto, että isänne oli hukkunut, silloin hän heti matkusti, ja sitte oli kaikki taas niin hyvää, ettei parempaa koskaan ennen. Sen johdosta, mitä täti oli sanonut, olivat ajatukseni nyt luistaneet tähän, mutta en vieläkään heittänyt toivoani, että saisin tädiltä kuulla enemmän isästä tai äidistä. Koetin pyytää, mutta se ei onnistunut.
Menkää ennen tämän tulenvarjostimen taakse, se on vanhanaikainen tarvekalu, jonka lainasimme Oortta tädiltä seuranäytelmää varten. Se on kyllin suuri kätkemään teidät. VARRO. Mutta enkö polta itseäni? LIINA. Ette. Uuni ei ole kuuma. Koko tuntiin ei sinne ole puita pantu. Kiirehtikää vaan. Tästä tulee draamallinen kohtaus. Katri arveli tohtorin olevan täällä. LIINA. Hän on mennyt.
Siitä hän kumminkin katsahti kysyväisesti tätiinsä, joka istui likellä ovea. puhemies lopetti äänettömyyden. Tässä taisi tulla se taivaan konsti, että ollaan äänettä puoli tuntia. Mutta minusta näyttää, että tädiltä tässä joku sana vaadittaisiin. Mitäpä minulla lienee sanomista, sanoi Reeta. Sedällään kai siinä on suurin sanominen, mutta teille mahtaa olla hänen mielensä tietty.