United States or Taiwan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän mulle: »Tuskaa tuimempaa ei liene kuin kurjuudessa aikaa onnen muistaa; sen Opettajas hyvin tietää. Mutta jos halus suuri niin on rakkautemme ens alkujuuri tulla tuntemahan, niin teen kuin se, mi kyynelöi ja puhuu. Luimme kerran huviksemme kirjaa, mi kertoi Lancelotin lemmentarun; olimme yksin, vailla epäilyä.
Mut hän, joit' aikaa ynnä tapaa varron puheen ja vaitiolon, seisoo hiljaa; siks vasten toivoani viel' en kysy. Siks hän, mi näki, kuinka vaikenin ma sen katselmuksissa, mi kaikki näkee, näin virkkoi: »Tyydytä jo kuuma halus!» Ma virkoin: »Tosin vuoksi ansioni en oman vaatia voi, että vastaat; mut hänen vuoks, mi mulle sallii sanan,
Helppo sun ei väkikilpaan lie mun kanssani käydä, jousi jos onkin sulla ja Zeus sinut vaimoja vastaan loi jalopeuraks, surmata soi, kenen vain sinä mielit. Onnekkaampi sun ois salon hirviä, hukkia vuorten vainoten pyydystää kuin vastustaa väkevämpääs. Vaan sota jos halus on, tule, saat tuta kuink' ylivoipa voimani on, kun kanssani noin muka vertana veikkaat."
Armo-istuimen käy luo! Vaikka anot ahkeraan, Halus tunnustatki, Tylyst' ei Hän vastaakkaan, Armonsa suo ratki. Seuraa, seuraa, syntinen, Taivaan tiellä lasta! Vaivaiselle köyhällen On se mielukasta. Sydämestä murheinen Vilppiä ei kanna; Käy siis tietä autuuden, Synti ylön anna!
Vaan Uni itsepä armas akhaijein laivoja kohti maan järisyttäjän mahtavan luo heti viestinä riensi, astuen luo sanat siivekkäät näin hälle jo virkkoi: "Danaolaisia nyt halus jälkeen auta, Poseidon, 357 voittaa ainakin nyt Zeun nukkuiss' antaos, sillä verhosin silmät hält' unin vienoin, kun hänet Here viehteli vierelleen levon armauteen sekä lemmen."
Pane se sydämmellesi, ja hyvästi jää!" Glamis sa olet, Cawdor myös, ja onnen Luvatun saat. Mut luontoas ma pelkään: Siin' ihmistunnon maitoa on liiaks, Ett' oikotien se löytäis. Suureks mielit, Himoa sull' on kunniaan, mut pahuus, Sen kätyri, sulta puuttuu. Hartain halus On hurskaan halua; et pettää tahtois, Vaan vääryydellä voittaa.
Kuin härän uljaan lyö, punakarvan, leijona maahan, karjaa raatelemaan karatessaan sorkkuvasäärtä, härkäpä kuollessaan pedon hampaiss' ähkyvi vimmoin: lyömänä Patroklon Lykian lujakilpien päämies puuskui vimmaa vielä ja huus sotakumppaniansa: "Glaukos, urhojen oivin, nyt sinun olla on tarpeen kestävä keihäsmies sekä sankari rohkearinta. Nyt halus olkoon taisto ja tappo, jos mies olet uljas.
"Ei mitään niistä", vastasivat vanhemmat yhteen suuhun. "Mutta elää en enään jaksa". "Voi, sitä vanha-parkaa, kun on jo kyllästynyt elämäänsä", koki äiti suositella häntä. "Pidä nyt vähän väliä, äläkä mene kylään laisinkaan", puhui isä. "Ja kun sitten tulee halus kylään, niin ota minä kanssas!"
Mut hän, joit' aikaa ynnä tapaa varron puheen ja vaitiolon, seisoo hiljaa; siks vasten toivoani viel' en kysy. Siks hän, mi näki, kuinka vaikenin ma sen katselmuksissa, mi kaikki näkee, näin virkkoi: »Tyydytä jo kuuma halus!» Ma virkoin: »Tosin vuoksi ansioni en oman vaatia voi, että vastaat; mut hänen vuoks, mi mulle sallii sanan,
Mut virka: aikaan huokausten helläin miten ja mistä salli Rakkaus teidän havaita sydänhaaveet sanattomat?» Hän mulle: »Tuskaa tuimempaa ei liene kuin kurjuudessa aikaa onnen muistaa; sen Opettajas hyvin tietää. Mutta jos halus suuri niin on rakkautemme ens alkujuuri tulla tuntemahan, niin teen kuin se, mi kyynelöi ja puhuu.