United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Teidän kunnianhimonne haluaa vaan köyhäin raukkojen kumarruksia ja kursailua; te voitte koko pitkän pituisen aamupäivän istua kuulemassa viininmyyjän ja pomeranssimuijan riita-asiaa, ja kuitenkin lykätä tuon kolmen pennin jutun toiseen istuntopäivään.
Hän tiesi siten saavansa äidilleen muutaman pennin ansaituksi. Joll'ei hänen askeleitansa kaikkialla olisi rakkaus äitiä kohtaan johtanut, olisi Helsingin yleisö tuskin tullut häntä huomaamaankaan, ainakaan ei hän olisi Kilu-Kallen nimeä saanut. Suuttua taisi hän kyllä, mutta ainoastaan hetkeksi.
"Pidä silmäsi auki", varoitti hän, kopistaen piippunsa pesää peukalon kynteen, "yöllä ja päivällä, istuessasi ja käydessäsi." "Ole tarkka viiden pennin perään", jatkoi hän neuvojaan, pannen samalla uutta tupakkia palamaan; "sillä penni on pennin veli. Mutta älä ime kynsiäsi, kuin on kysymyksessä viisi markkaa tai viisikymmentä markkaa.
Sitten kuin oli tuo wiiden pennin ja paperossin kauppa tehty, sanoi Mielonen: "Suokaa anteeksi, mutta minua haluttaisi tutustua teihin ja teidän tilaanne. Suotteko minun tehdä moniaita kysymyksiä? "Aiwan kernaasti, ei suinkaan minulla mitään salattawaa ole", sanoi mummo kohteliaasti. "Oletteko tämän kaupungin asukkaita?" "Tässä olen syntynyt ja elänyt koko elämäni ajan."
Mielipiteitten eroavaisuuden takia ei milloinkaan saa ryhtyä sellaisiin väkivaltaisuuksiin kuin hän oli ryhtynyt. Hävittänyt melkoisen osan omaisuuttani: 25 pennin edestä mustetta, vähilleen. Semmoinen menettely kostaa aina itsensä taikka kostan sen minä, jos satun paikalle. Kirjoituksestani en enää välittänyt.
Kumma, kun sinun ylpeytesi antaa myöten syödä samassa pöydässä! Rahan minä maksan ruuastani! Sinäkö sen maksat? Muut sinun syöntisi maksavat ... joka pennin, minkä itse saat, juot suuhusi. Sinä et raski juodakaan! Ja tällä typerällä tavalla jatkui heidän väittelynsä väen kokoontuessa heidän ympärilleen.
Ja ... nyt juuri minä olen kuullut, että maata pitäisi saada kymmenen pennin edestä neliömetrin. Ajattelen meille paikkaa tuolta Reckhalsista, Vantaan kosken partaalta. Ja siellä minä ja Nelma ... siellä me..!
Sen teki hän hyvyydestä, siitä olen varma; jos voisin takaisin maksaa jok'ainoan pennin varastoon, tekisin sen ilolla. Tämä oikein raskauttaa mieltäni." Tuskin voin kertoa, miten vaikealta kaikki silloin näytti. Rahaa minulla ei ollut, paitsi yksi killinki kukkarossani, ja koko vakinainen sisääntuloni oli silmänräpäyksessä hävinnyt.
Mikähän te oikeastaan lienettekään? virkkoi kelloseppä, katsellen vierastansa ilmeisellä mielenkiinnolla. Ryhdillenne ja puhetavallenne te olette, niinkuin ihmiset sanovat, gentleman, ja sittenkin te olette kuljeksiva viuluniekka, vailla kotia ja ehkä vailla rahojakin. Suokaa anteeksi, hyvä herra, naurahti vieras: minä olen 48 pennin onnellinen omistaja.
Samanlaiset kirkkaat silmät, samanlainen avoin ja suora katsanto oli heillä molemmilla. Tapani alotti keskustelun. Hän muutti oikean jalan vasemman jalan alta sen päälle ja kysyi samalla: "Mitä kaikkia ostit kaupungista?" Topias pudotti arpanopat kädestään pöydälle ja vastasi: "Arpakirjan." "Eli onnenpyörän." "Kuudenkymmenen pennin maksavan." Tapani hymyili ja seurasi tarkkaan arvanlyöntiä.