United States or Saint Barthélemy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei ole laisinkaan siunausta enoilla nykyään, ei Rio Janeirossa enemmän kun täälläkään. Kaikki hyväntekeväisyyslaitoksille! Hän tuossa, joka on parhain hyväntekeväisyyslaitos, saa vaan viisikymmentä riksiä ohhoh! Viisikymmentä riksiä! Mutta eiväthän rahat ole maailman korkein onni. Näyttäkäämme että tulemme onnellisiksi ilman rahojakin! Kaikki on kadotettu minun täytyy luopua kaikesta.
Kili, lehmä ja allas, nurmenkallas ja rahojakin yli sa'an: lisäks impi kaino ja torpan aino, sulo, viehkeä katseeltaan! Mut poika-huippari Jumping John, hän petti kaunoisen. Oi, poika-huippari Jumping John, kun petti kaunoisen! Sa hurja Vekkuli-Ville! Hän markkinoille saa; hän aikoo viulunsa myydä ja ostaa rihkamaa. Mut kun tuli luopua siitä, suli silmät kyyneliin.
Tehe sitten päätös kaikista yhteen ja varmaan se kuuluu näin: Pitäjässä, jossa on kuusikymmentä talonpoikaa, voi viisi kutsua rikkaaksi, koska heillä on isommat talot ja ulos lainattuja rahojakin; kymmenen tulee jotenkin hyvin toimeen; vaan ne loput neljäkymmentäviisi ovat köyhiä. Heidän talonsa ovat pantatut erityisiin rahastoihin eli yksinäisille, melkeen koko arvonsa edestä.
Hänellä oli iso varasto vaatteita koossa ja vähän rahojakin säästössä. Roteva siinä, roteva tässä, roteva kaikissa asioissa kun oli, oli hän näissä kohdissa omituisen roteva, ja enimmiten katsottiin sitä liikanaiseksi rotevuudeksi. Jakke ei ollut ensimäinen, jota hän kosi, vaan hän oli jo ennen monta muutakin kosinut.
IINA. Olenko minä koskaan ennenkään hutiloinut. Koettakaahan vaan päällenne, niin saatte nähdä. Sen pitää istua kuin valettu. R. SILAN. Niin, no! IX:s KOHTAUS. SELMA. Hän on onnellinen. Ihan vapaa, ei kenenkään komennon alla. Miltähän tuo tuntuisi, jos saisi olla ja elää kuni hän: ottaa vastaan ketä ja milloin vaan tahtoo; ja sitten voipi hän säästää rahojakin. No, mitäs minä häntä kadehtisin!
Mikähän te oikeastaan lienettekään? virkkoi kelloseppä, katsellen vierastansa ilmeisellä mielenkiinnolla. Ryhdillenne ja puhetavallenne te olette, niinkuin ihmiset sanovat, gentleman, ja sittenkin te olette kuljeksiva viuluniekka, vailla kotia ja ehkä vailla rahojakin. Suokaa anteeksi, hyvä herra, naurahti vieras: minä olen 48 pennin onnellinen omistaja.
Tänään antoi tyttönen minulle päällisiksi rahojakin. Jumala siunatkoon hänen lempeitä silmiään! Ei, ei suinkaan tämä ollut herran tarkoitus? Todellako, sitten kiitän nöyrimmästi." "Kuka asuu Saramäellä", kysyi sittemmin nuori talon-omistaja, istuessaan tohtori Bruhn'in päivällispöydässä. Hän oli tohtorin sukulainen ja tätä nykyä hänen vieraanaan.
Ei hän viitsinyt toki suoraan kysyä kuinka paljon niitä oli, mutta koetti syrjätietä urkkia, huudahtaen vain ihmeissään: »Vai jäi siltä Makkoselta rahojakin! Millähän tuo niin suuren summan kokoon kähvelti?» Mutta Kaisa jauhoi talonsa hyviä puolia, kehasten: »Tuottavathan ne nämä kaupunkitalot, kun niitä kunnolla asuu eikä rahoja turhiin mätä.»
Sattuu joskus että pistävät rahojakin käteen, alkoi heti laulavalla äänellään kopin vanhimmaksi määrätty nainen. Vai niin, vai niinkö se nyt kävikin. Emmepä siis arvanneetkaan. Jumala näkyy tahtovan toisin, puhui hän herkeämättä, hellällä ja sointuisalla äänellänsä.
Emäntä oli tuolta toisesta päästä kylää, erään talon tätityttäriä. Parhaalla ajallaan ei hänen ollut onnistunut päästä naimisiin, vaikka oli rahojakin, meni jo kolmaskin kymmen eikä vieläkään tahtonut kuulua kunnollista kosijaa. Näin isolla ijällä ei enää oikeastaan sopinut nuorten tyttöin seuroissa käydä, eikä ne hänestä juuri paljon pitäneetkän.