United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kelmeänä ja poski päänalusia vasten nyykötti Kukkelman, myhkyrä surkeasti koholla. Toiset olivat jo juoneet kahvinsa. Mimmi huudahti: Phyi, phyi, tuollaiseksi en minä häntä luullut. Eihän tuo jaksa eukkoaan elättää eikä huvilaa hankkia. Nelma iski Mimmille silmää: Sakris saattaisi kuulla. Sitten Sakris herätettiin. Hän kääntelehti hitaasti, ja alkoi vaivalloisesti verhota kuihtuneita raajojaan.
Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, niin ... heidän sydämensä ovat heidän sormuksiaan; jos he jälleen eivät rakasta ... ei ole mitään messinkistä, hopeista tai kultaista rengasta eikä rautakahleitakaan, joilla olisi mahtia kytkeä heitä yhteen. Mutta kun he rakastivat toisiaan, niin... Niin ... mutta akat ovat kuin rakit! sanoi Nelma.
Nelma ei ensin kuunnellut; hän katseli rouvan omituista nenää: se oli hänestä vastenmielisen näköinen. Kunnes hän yhtäkkiä teroitti korviaan: Sakris näet sanoi tarkoituksena olevan kiittää tätä eukkoa luvatusta ja saadusta morsiamesta ... niin, enemmästäkin kuin morsiamesta!
Tervetuloa vaan nyt! Terve, terve! Kukkelmanin sydän vavahti ilosta näin komean naisen edessä. Mimmillä oli käsiväskyt ja kaikki ... paitsi tuota naamaverkkoa. Ja tavattoman suuri, punaisilla kukilla koristettu hattu. Vaalea leninki ... ja ihonväriset sukat. Nelma naurahteli ja viserteli ... ryhtyi nopeasti kahvia puuhaamaan.
Sitten kylmenee ja raikastuu, kunnes tulee usva, joka viiltää läpi luiden ja ytimien. On lokakuu. Tyttö ei tullut ramman luokse takaisin. Nelma jätti hänet, ja muutenkaan ei Sakriksen elämä toden totta ole helppoa.
Mutta kai tiedätte senkin, että Nelma on ollut hyvin hermostunut, jatkoi johtajatar. Mielisairaalassa. Ehkä hänestä voisi tulla teille liian paljon huolta. Sakris joutui yhä enemmän ymmälle.
Itse hän ei saattanut Mimmiä kauemmaksi kuin raitiotien päähän: ei muka joutanut. Mutta ystävällinen hän oli hänelle ... ja Nelmaa pyysi hän toki ostamaan Mimmille kaupungista kukkia. Seuraavana aamuna tallusteli Sakris jälleen Mikko Suomenvaaran kylään. Sangen varhain, kukkojen laulaessa ... ehdittyään tuskin juoda kahvia, jonka Nelma hänelle totisena ja unisena keitti.
Viisikymmentä ei, toden totta, ole suuri raha kalliina aikoina! Miettiväisenä vilkasi Nelma seteleitä ... miettiväisenä ja huolissaan. Mutta ei sanonut mitään, enempää Sakrikselle kuin Mimmillekään.
Sitten auttoi Nelma Mimmin päähineen ja harson ylös naulaan. Mimmi oli heittäytynyt keinutuoliin, nostaen toisen polvensa toisen päälle ... huohottaen ja puuskuttaen kuumissaan, sivellen jauhottuja poskiaan ja tarkastellen kamaria.
Ja siinä hän tuli niin kipeäksi, että hän tuskin muistaa, kun hänen tyttönsä tuli maailmaan. Tyttö se oli: hän kysyi sitä myöhemmin. Sanottiin ensin, että se oli jossakin tuolla toisella puolella ... ja että se tuotaisiin hänelle. Ei tuotu. Viimein se ilmoitettiin viedyksi kunnalliskotiin. Nelma kaipasi sitä... Siinä hän alkoi selvitä. Mietti keinoja, kuinka hän pääsisi täältä pois.