United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Annas minun nyt vielä kuulla vastauksesi yhteen ainoaan kysymykseen, ja ajattele tarkkaan ennenkuin vastaat. Riittääkö kehuttu taitosi saamaan selkoa omasta kuolinhetkestäsi?» »Ei muuten kuin suhteellisesti, yhteydessä toisen miehen kohtalon kanssa», vastasi Galeotti. »En ymmärrä vastaustasi», sanoi Ludvig.
EGLON. Totuuden mikä sitten totuus on? BILEAM. Se mikä varmaa, olevaista on, Ja mikä ajan virtaa kirkastuttaa Ja ihmisiä nostaa, uudistaa Ja elinvoimaa antaa se on totuus. EGLON. On totuus ilman kansaa joutava. Niin vastaat lahjoja ja kunniaa Ja kuninkaan ja kansan rukousta, Kun pelkur' olet, rakkautt' et tunne, Vaan teeskelet. Et etsi oikeutta Ja kansan onnea, vaan pakopaikkaa, Kuin myyrä.
Kun tarmokkaan työsi ja taistelusi hedelmiä olet nauttimassa ja muille hyvyyttäsi jakelemassa, silloin tulen luoksesi kysymään vieläkö onneton olet ja epätyytyväinen. Mitä silloin vastaat?" "Että olen onnellinen ja että siitä saan kiittää sinua", Adelbert huusi ja heittäysi innoissaan ystävänsä syliin. "Niin, sinua seurata haluan, sillä puheesi on tosi.
"Sinä olet kaunein kaikista naisista, se on Eevan tyttäristä, maan päällä", aloitti taloudenhoitaja. "Mitä se teille kuuluu?" vastasi Elsa. "Etkö ymmärrä että aijon kosia sinua?" "Kyllä minä sen kuulen, mutta painukaa ulos täältä, teillä ei ole mitään tekemistä pesotuvassa." "Sinäkö hävytön minulle niin vastaat!" sanoi taloudenhoitaja, lyöden jalkaa lattiaan.
»Etkö istahda, lapseni, siksi kunnes kirjotan vastauksen tähän kirjeeseen?» »Sinä siis vastaat?» Nydia vastasi välinpitämättömästi: »Hyvä, orja, joka minut tänne saattoi, saa viedä vastauksesi.» »Sinähän jäätkin luokseni. Usko minua, sinun työsi käy helpoksi.» Nydia nyökäytti päätään. »Mikä on nimesi, rakas lapsi?» »Nydiaksi minua sanotaan.» »Kotimaasi?» »Olympoon maa Tessalia.»
"Vielä taampana on tiheä metsä ja ahdas sola Hadrianuksen rappeutuneen linnoituksen vieressä. "Marcus", sanoi hän telttaan tulleelle nuorukaiselle, "joukkoni lähtevät liikkeelle. "Me marssimme puron yli metsään. Kaikille, jotka sinulta kyselevät, vastaat meidän palaavan takaisin Roomaan." "Kotiinko? Taistelematta? Etkö tiedä, että taistelua odotetaan joka hetki", sanoi Marcus hämmästyneenä.
Johanna sanoi ... ettei Savelan isännällä ... hänen tietääkseen ... ole mitään asiaa hänelle. Vai niin...! Hän ei siis tule? Hän ei siis tahdo totella? Kyllä minä näytän, ketä on toteltava! Emäntä ... älkää! Hän saattaa tehdä Johannalle mitä tahansa. Tässä on toteltava! sanon minä... Ja sinä vastaat, kun sinulta kysytään ... muista se!
Jos kysyn sinulta, mitä pidät Filipin vierashuoneista, vastaat: "Kuten yleensä tämänkaltaisista vierashuoneista siellä oli tietysti kaikkea, mitä sellaiseen kotiin kuuluu komeat matot, veistellyt huonekalut, suuret kuvastimet, vaskiset uunikoristukset y.m."
Mut hän, joit' aikaa ynnä tapaa varron puheen ja vaitiolon, seisoo hiljaa; siks vasten toivoani viel' en kysy. Siks hän, mi näki, kuinka vaikenin ma sen katselmuksissa, mi kaikki näkee, näin virkkoi: »Tyydytä jo kuuma halus!» Ma virkoin: »Tosin vuoksi ansioni en oman vaatia voi, että vastaat; mut hänen vuoks, mi mulle sallii sanan,
"Noh, noh, pikku vävyni! älä pane pahaksi; tiedäthän, että suon sinulle hyvää, vaikka toisinaan hiukan närkästyn. Jos lounaaksi voit hankkia minulle kauriin, niin saat kaksi riksiä. Mitä siihen vastaat?" "Sn sitä voi luvata", vastasi Jussi. "Vai et voi!" kiljasi Yrjö, lattiaa jalalla tömistäen; hän unohti taas teko-nöyryyttänsä ja töytäsi Jussia vasten. "Herra Jumalan poika!