United States or South Africa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Paremmin jos ei hepo juokse, täytyy Yölt' ottaa lainaks pari synkkää tiimaa. MACBETH. Pois älkää jääkö vaan! BANQUO. En, ruhtinaani. MACBETH. Veriset lankomme ne Englannissa, Ma kuulen, piilevät ja Irlannissa. Tunnustamatta julmaa isänmurhaans' Valeita outoj' ajavat he kansaan. Huomenna siitä, jolloin muutenkin Kokohon meitä vaatii valtatoimet! Ratsaille joutuun! Hyväst'! Illalla Siis tavataan.
Kelpo Duncania Macbeth, näet, itki: niin, hän oli kuollut. Läks urho Banquo liian myöhään matkaan; Sanoa voitte, jos niin tahdotten: "Fleance hänet tappoi", sillä Fleance on poissa. Ei pitäis liian myöhään matkustella. Ken sit' ei pedon työksi arveleisi, Noin hellän isän Donalbain ja Malcolm Kun tappoivat? Kirottu työ! O, kuinka Macbethiin koski tuo!
Nyt hän nousee ylös, Kakskymment' uhka verihaavaa päässä, Ja viepi paikkamme. Tää kummempaa on Kuin murha moinen. LADY MACBETH. Vierahanne, herra, Te laiminlyötte. MACBETH. Ah! en muistanut Mua rakkaat vieraat, älkää ihmetelkö; Mua vaivaa kumma heikkous, turha sille, Ken tuntee mun. Nyt, kaikkein onnen malja; Sitt' istuudun. Hoi! Viinisarkka täyteen!
MACBETH. Kysyikö hän mua? LADY MACBETH. Tiedäthän sen. MACBETH. Tuo tuuma jättäkäämme. Hän juur' mua kunnioitti; ja ma olen Väeltä kaikenlaiselt' ostanunna Kultaisen maineen, jota käyttää täytyy, Kun on sen hohde kirkkain, eikä oiti Pois heittää noin.
"Luuletteko että Macbeth oli nuori, kun hän Dunkanin murhasi?" "Luulen varmaan. Ei yksikään ihminen milloinkaan te'e ensimmäistä suurempaa rikosta, niinkuin esimerkiksi murhaa, kolmekymmentä vuotta täytettyänsä; jos hän ennen aloittaa, voi hän jatkaa mihin ikään tahansa.
MACDUFF. Se tuoll' on melu. Näytä kasvos, julmus! Jos muu kuin minun miekkani sun surmaa, Niin vaimon, lasten haamuilt' en saa rauhaa. Nuo kerni-raukat jääkööt: heillä keihäs Kädessä palkast' on. Sua, Macbeth, etsin! Ma muuten terin ehjin miekan kätken Taas työttömänä tuppeen. Tuolla lienet: Tuo kova kalske ilmaisee, ett' ompi Siell' ylhäisiä. Voi, jos hänet saisin: Muut' en sult', onni, pyydä!
LADY MACBETH. Oliko toivo, johon Puit itses, päissään? Unestansako se Nyt herää, silmät haljakkana katsoin
Toinen huone linnassa. LADY MACBETH. Täält' onko Banquo lähtenyt? PALVELIJA. On, rouva, Mut palaa yöksi. LADY MACBETH. Sano kuninkaalle, Ett' olis puhuttavaa hiukan mulla, Jos häll' on tilaisuutta. PALVELIJA. Kyllä, rouva. LADY MACBETH. Kaikk' ompi turhaa, hukkatyötä vaan, Jos kyllääns' ei saa halu saamastaan; Parempi olla murhattujen mailla Kuin murhaajana tunnon rauhaa vailla!
LADY MACBETH. Mitä? Viekö Miehuutes hulluus? MACBETH. Hänet näin, niin totta Kuin tässä seison! LADY MACBETH. Hyi, hyi, häpeä! MACBETH. Vert' ennenkin on juossut, muinaisaikaan, Ennenkuin tavat perkas ihmisyys; Ja sittenkin on monet murhat tehty, Kamalat kuullakin. Jos siihen aikaan Löit miehen päästä aivot, niin hän kuoli, Ja siinä kaikki.
MACBETH. Niin kyllä, armahani; samoin sinä! Sa koko huomiosi Banquoon käännä; Hänt' ennen muita silmin, kielin etsi. Viel' epävarmat ollen, täytyy meidän Imarteen virrass' arvoamme pestä, Sydämmen valhenaamaks tehdä kasvot, Sen tosilaadun peittäin näin. LADY MACBETH. Nuo heitä! MACBETH. Oi, vaimo, skorpioneja on täynnä Mun sieluni! Viel' elää Fleance ja Banquo.