United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen tyttärenpoikansa, silloin seitsentoistavuotias kreivi Gösta Armfelt nuorempi, huomasi tapauksen ensimäisenä ja syöksähti näyttämölle huutaen: »Isoäiti on kuollut!» Voi hyvin ajatella kuinka tavaton hälinä ja hämmästys valtasi koolla olevat vieraat. Hänen kiivaudestaan kerrotaan monenlaisia tarinoita.
Täällä oli väki parhaallaan iltaruoalla: isäntä, emäntä ja kaksi täysikasvuista poikaa. Tuo oppaana oleva naapurin emäntä kysyi: "Ettekö lähtisi soutamaan näitä vieraita kaupunkiin"? "Minkätähden ei", vastasi kohta toinen nuorista miehistä. Vieraat saivat luvan istua penkille. Pian lopetti nuori mies syöntinsä, pisti lakin päähänsä ja puki itsensä harmaasen sarkanuttuun.
Kaukaa kuuli hän Kirila Petrovitschin äänen ja kiirehti huoneesensa peläten, että hänen poissa-olonsa huomataan. Salissa kohtasi hänet Kirila Petrovitsch; vieraat ympäröivät tuon tutun ispravnikkamme ja tekivät hänelle kysymyksiä. Ispravnikka, joka oli matkapuvussa ja aseissa kiireestä kantapäähän asti, vastasi salaperäisellä ja epävarmalla tavalla.
Sillä kun isäntäväki ja vieraat katselevat toisiaan väliä-pitämättömyydellä ja kummin puolin onnitellaan itseään kun pidot ovat lopussa, niin on mahdoton että heillä voisi olla hauska toistensa seurassa.
Ihmiset kuiskailevat tuosta; jokaisesta on hiukan omituista, että juuri nuo miehet, toinen junkkarien kuuluisa johtaja, toinen järjestyspuolueen vankka etumies, ovat rinnakkain kenkkäreinä samoissa häissä. Mutta kuiskutukset selvittävät asian. Vieraat ihastuvat, ovat kaikin yksimielisiä siitä, että tuuma on viisaasti harkittu.
Olemme ihan vieraat toisillemme. En voi, isä, en voi... VALTANEN: En minäkään sitten mitään voi. MARTTA: Mutta, isä... VALTANEN: Te teette minut hulluksi! Olette kaikki liittoutuneet minua vastaan kiduttaaksenne minua. Van der Vaer ei kelpaa sinulle! Onko kuultu! Hollannin paraimpia kauppahuoneita! Mitkään toimeni eivät sinulle kelpaa, rahani eivät kelpaa!
Minä seisoin salissa, jossa hääkynttilät paloivat ja vieraat olivat koossa mutta näkemättä ja kuulematta mitään. Anoppimuori oli juuri mennyt Niinan huoneesen häntä noutamaan minä katsoin suljettua ovea ja tiesin hänen seisovan sen takana lumivalkoisena ja puhtaana ehkä vähän pelkääväisenä ja kainona, mutta paljon iloisempana kuin tavallisesti.
Anna meille nyt jotakin syötävää, ja sitten minä menen. Matti ja sinä voitte sitten neuvotella, miten järjestätte asiat." Pekka nousi nyt virkkamatta sanaakaan ja meni halmeelle, jossa Makkarais-veljekset olivat työssä. Nuoremmalle hän sanoi: "Mene tupaan ja pidä huoli, että vieraat saavat jotakin syödäkseen."
Mitä tämän kunnioituksen esine itse ajatteli maisterin runosta, jätämme sanomatta, mutta kuuluvasti lausui hän kiitoksensa siitä. Sitte hajosivat vieraat taas eri paikkoihinsa, jolloin kuitenkin asessori ja hänen poikansa sekä päivän runoilia jäivät edelleen naisten luokse.
Alussa naapurit naureskelivat Troekurovin korkeita ajatuksia, ja jokainen odotti, että kutsumattomat vieraat poikkeisivat Pokrovskojeenkin, jossa heillä kyllä olisi ollut olemista, mutta vihdoinkin täytyi heidän yhtyä häneen ja tunnustaa, että rosvot osoittivat hänelle käsittämätöntä kunnioitusta.