United States or Oman ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaukaa kuuli hän Kirila Petrovitschin äänen ja kiirehti huoneesensa peläten, että hänen poissa-olonsa huomataan. Salissa kohtasi hänet Kirila Petrovitsch; vieraat ympäröivät tuon tutun ispravnikkamme ja tekivät hänelle kysymyksiä. Ispravnikka, joka oli matkapuvussa ja aseissa kiireestä kantapäähän asti, vastasi salaperäisellä ja epävarmalla tavalla.
Tuskan hetkinä, jolloin ruumis ja sielu oli sulamaisillaan kärsimisen poltteesta, oli hän salaperäisellä tavalla saanut kokea Jumalan läsnäoloa, hän oli ollut näkevinään Kristuksen Getsemanessa ja kuulevinaan kärsivän Vapahtajan kutsuvan häntä veljekseen ja silloin hän oli tuntenut poistuvan tuon kamalan kummituksen, johon viime aikoina oli ollut kiedottu, ja oli uudelleen voinut alkaa rukoilla.
Uuno oli heidän joukossaan ihan ensimäisiä, vaikkei kukaan syrjäinen kuullut hänen ääntänsä, henkilö, josta ainoastaan he olivat perillä, ja johon muut katsoivat jonkinlaisella salaperäisellä kunnioituksella. Ei edes promotsionissakaan hän pitänyt ainoatakaan julkista puhetta.
Useampia sinisiä, valkoisia ja punaisia kankaankappaleita asetettiin liehumaan tässä merkillisessä aluksessa, joka, sulettuna joka puolelta, kun sitä soudettiin eteenpäin, näytti liikkuvan itsestään salaperäisellä tavalla ja hiljaisten, läpituntemattomien muuriensa sisällä salaavan jotakin kauheata, saattaakseen tietämättömät villit pelkäämään ja hirmustumaan.
"Hän oli Aemiliankin läpi kulkiessaan aikonut muodostaa leveän rintaman etelään päin ja hävittää tieltään kaikki gootit. "Hänen täytyi luopua aikeestaan marssia Ravennasta länteen, sisämaahan päin, kun Martinus oli salaperäisesti kuollut koettaessaan salaperäisellä tavalla hävittää kuningas Totilan varustuksen Imolan luona.
Katseli siellä täällä muuta sisällystä ja pani vihdoin yksitellen kaikki kapineet sisään ja lukitsi lippaan. Mutta tämä tapahtui kaikki sillä omituisella, salaperäisellä tavalla, millä ihminen hoitaa ainoata kätköänsä.
Uskon uneesi, Dora, uskon, että me olemme tappaneet hänet ... sisällisellä, salaperäisellä tavalla ... olimme kelvottomat olemaan hänen vanhempiansa ... sellainen lapsi kuin hän ei voi säilyttää niin inhoittavaa lapsuudenmuistoa ... muistoa isästä ja äidistä, jotka..."
Tämä vastaus tosin kummastutti minua, mutta ennenkuin osasin siihen mitään sanoa, jatkoi Vasko salaperäisellä äänellä: "Katso tuonne, lapseni, tuolla laakson pimennossa, korkeampana muita puita kumottaa vanha lyylikoivu. Se on ainoa jäljellä vanhoista uhripuista." Nyt herkesi vanhus äänettömäksi, ei kuunnellut kysymyksiäni, vaan istui itsekseen veneen kokassa.
Ja kun se hetki koitti, jolloin itsepintaiset tukit kulkivat aukaistuja väyliään aaltojen kuohussa, ja liike vähittäin loistavasti elpyi, silloin sattui tuo tuttu seikka, että tuuli kääntyi; "hullusta" tehtiin nero, ja epäilys vaihtui kunnioitukseksi, joka vuosien vieriessä muuttui taikauskoiseksi luuloksi, että kaiken, mitä patruuna Falkenstern otti tehdäkseen, täytyi onnistua ja että hän salaperäisellä mahdilla vallitsi sekä ihmisiä että asioita.
Tyytyväisenä hymyili pienokainen äitinsä sylissä, nuoleksien huuliltaan äitinsä kyyneleitä. Ei hän näkynyt olevan millänsäkään turvattomuudestaan; lapsen salaperäisellä vaistolla katseli hän iloisena valoisata maailmaa, jonka haltiaksi hänet Jumala oli määrännyt, kuten kaikki ihmiset, niin, vielä paljon enemmän.