Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. marraskuuta 2025
Vuonna 1848 noin keskipaikoilla Joulukuuta oli joka ihminen niin kiivas kuin suinkin mahdollista sotaan, ja varsinkaan täällä Pestissä ei ollut rauha ollenkaan muodinmukainen. Suuressa krouvissa vieraat pitivät aika melua oluthaarikkansa ääressä. Sotasanoma oli tullut, sota oli syttymäisillään yli koko Euroopan.
Vieraat ihmiset eivät minusta pitäneet, sen kyllä huomasin, mutta kun olivat minua pari kertaa käyttäneet, sanoivat he, että pienoiseen kyllä voi luottaa, sen kyllä huomasivat; ja sitte sain kiitokset luotettavaisuudestani ja tein kunnollisesti, mitä minun tuli tehdä.
Tuon luokse nyt ma joudan Kuin lennellen, Pian tänne hänet noudan. Karitsoineen; Tääll' yhdess' istuskellen Me suudellaan, Ja kyyhkyt karsastellen Ne katsoo vaan. Hän laulain kaiut nostaa; Ma pillillän', Jon vuolin kaislistosta, Hänt' säestän. Ja aallot niemekkeille Ne uinahtaa, Ja vieraat karjat meille Eksyillen saa. Ken voisi kertoella, Mi viaton Elämä paimenella Laaksossa on!
Hänen seuransa, pitonsa ja kemunsa ovat paljon lähemmin sitoneet ja kietoneet aatelisia yhteen, kuin mitä vaarallisimmat salakokoukset. Hänen maljoistansa ovat vieraat ammentaneet pysyvän päihtymyksen, haihtumattoman huimauksen. Kuin usein hän leikillisillä puheillaan panee kansan mielet liikkeille, ja kuinka rahvas ällämästyi niitä hänen käskyläistensä uusia tamineita, niiden hullunkurista asua!
Mutta jos kuka on minulle käsittämätön, niin se on isoäitini, kreivitär Anna Fedorovna. "Kuinka? Mitä?" huudahtivat vieraat. En voi käsittää, jatkoi Tomski, miten hän voi olla punkteeraamatta. "Mitäs ihmeteltävää siinä on", sanoi Narumov, "että kahdeksankymmenen vanha isoäiti ei punkteeraa." Siis ette hänestä mitään tiedä? "Emme mitään, todellakin!" O, siis kuulkaa!
Minä en ymmärtänyt mitä hän lausui, kääntynynnä hiljaiseen aroon päin. Minusta oli kuin olisin kuullut kaikki vanhan professorin vieraat sanat toisen toisensa perästä, vaan kummallisen laulavalla äänellä...
Laivassa tuli kova kiire, vieraat astuivat alas kannelta veneisiinsä, ja purjeita alettiin nostaa. Larsson sulki tyttärensä syliinsä ja kuiskasi hänelle jotakin semmoista, että hän toisi hänelle koreita vauvoja ja sokeriryynejä Tukholmasta palkinnoksi hänen osoittamastaan älystä.
Mutta seuraus tästä kaikesta oli, että kun Eugen päivällisen aikaan tuli kotiin, oli kuusi koristamatta, Doralla viimeinen lahjansa valmistamatta, ja päivällinen oli tavallista enemmän myöhästynyt. "Kuinka kumman lailla saamme kaikki valmiiksi ajoissa?" ihmetteli Eugen. "Vieraat tulevat kello kuusi, ja nyt on kello jo yli viiden."
Hyvä tyttö aina kysyy äidiltään ensin, ennen kuin menee minnekään. Elli katsoi vähän aikaa ääneti toveriinsa, sitten hän sanoi: Sinä olet olevinasi! Minäpä menen äidin luo ja otan Ainin mukaan, sanoi toinen loukkautuneena ja lähti pois. Sen parempia ystäviä ei tytöistä tullut, vaikka isä niinä päivinä, jotka vieraat viipyivät talossa, koetti kaikella tavalla saada heitä olemaan yhdessä.
Siuron nuori väki, nimittäin Severin ja ne vieraat, jotka hän aamulla oli tuonut muassansa taloon, eivät alussa olleet siinä kansan juhlassa, josta edellisessä olemme kertoneet. Kirkosta tultua ja päivällistä aterioittua olivat he jääneet kotia, syystä, että emännällä oli sekä keskustelemista että tekemistä Marin kanssa huomista talkoota varten.
Päivän Sana
Muut Etsivät