United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämmöisiä ajatuksia ja tunteita risteili Heikin sielussa yhtenä pyrynä. Näitä mietteissään tuli hän semmoiseen sielun tuskaan, että oikein henkeä ahdisti ja tuskanhiki walui ruumiista. "Joko se ryökäle on nyt tullut...? Woi hywä Jumala mihin minun lapseni piti joutua!" soiwat katkeamatta ukkosen jyrinänä hänen korwissaan ja nämä anopin sanat tuntuiwat huutawan tuomiota ja anteeksi antamattomuutta.
Eivät mustat palorauniotkaan, jotka yhä vielä näkyivät valkoisen lumipeitteen alta, vaikka niitä oli paljon poiskin vedetty, eikä kartanon ympärille levinnyt kolkkouskaan voineet herättää hänessä katoavaisuuden ja kuolon ajatuksia. Kauniimpi maailma kuin tuo ulkona oleva muodostui hänen rinnassansa. Musiikki kaikui hänen korvissaan, hänen sydämmessään.
Hän oli tunteitten huumauksessa, hellyyden kuohussa unhottanut, mitä ajatuksia hänen mielessään liikkui matkalla, tuominnut tahtonsa kuolemaan ja jättänyt vakuutuksensa oman onnensa nojaan.
Milloin ne olivat jättiläismäisiä ajatuksia uudesta maailmanjärjestyksestä, milloin aikoja sitten unohdettuja lapsuudenmuistoja; milloin matemaattisia tehtäviä, joista ei vielä kukaan ollut selville päässyt, mutta joiden ratkaisun hän yksin oli keksinyt.
Oli kuin kaikki olisivat olleet hyvin pitkän välimatkan päässä, niin ihmiset kuin esineetkin, ja heidän äänensä kuului kuin seinän takaa. Esterin oli vaikea tajuta mitä he puhuivat. Omat sanansa hän kuuli aivan kuin joku toinen olisi puhunut hänen suullaan ja hänelle vieraita ajatuksia.
Muuan vähäpätöinen sattumus saattoi hänen sisällisen silmänsä eteen erään kuvan, ja siitä kuvasta lähti koko joukko ajatuksia ulos, jotka tunkeusivat hänen ja hänen onnensa väliin. Ehkä hän oli rientänyt liian nopeasti onnensa helmaan; ehkä oli hän liian hartaasti sitä toivonut! Tuo laukaus ajoi häntä vielä takaa.
Kuulla joskus ystävällistä puhetta, nähdä ihmistä joka sinut ymmärtää, saada vaihtaa ajatuksia, tunteita se on arvaamattomasta merkityksestä. Naputteleminen onkin vain olenkorsi, johon epätoivoinen tarttuu saadakseen edes jotain lohdutusta, mutta vuosimääriksi ei se lohdutus riittäisi ihmistä ihmisenä pitämään.
Kasvattivanhemmat olivat tyytyväisiä, kun näkivät, miten poika iloitsi ja koetti olla ahkera ja tottelevainen. Mutta kun uutuuden viehätys oli loppunut, rupesi Joju ikävystymään tähän oloonsa. Se tuntui liian mukavalta, kun ei hänellä ollut mitään seikkailuja, eikä hänellä myöskään ollut tovereita, joitten kanssa hänen olisi sopinut ajatuksia vaihettaa. Kaikki meni ihan koneentapaisesti.
Mutta Bengt näytti heti hillitsevän itsensä; hän pyyhkäisi pari kertaa otsaansa ikäänkuin karkottaakseen ajatuksia, jotka tahtoivat kuohahtaa esiin, ja kun hän uudelleen puuttui puheeseen, oli hänen äänensä levollinen, milt'ei lempeän surullinen. "Ei, ei ole mitään eroa; Hänen edessään, joka näkee syvyyksiin ja tuomitsee sydämenlaadun mukaan, ei ole suuria ja pieniä syntejä.
Monenlaisia muita ajatuksia syntyi hänessä; hän nyt tunsi talonpojan-elämän, ja vielä myöhään kirjoitti hän muistikirjaansa: "Hopearisti joka hänellä on rintansa päällä, minun mielestäni kauniisti kuvaa hänen pyhyyttään, lähenemättömyyttään ja koskemattomuuttaan."