United States or Northern Mariana Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kakskymment' ajastaikaa Suomen mailla hän ollut oli vertaistansa vailla. Hän oli hiihtäjien kuningas ja kesken nuorempien kykyjen kuin vasallien kesken valtias. Vaikk' oli jättänyt jo tanteren hän jälkipolvellensa, kuitenkin hän aina kilpailuissa nähtihin. Kuin ukko Luomajärvi suksiaan, niin lemmitty lie naista harvoin vaan. Kuin unessa hän kesät hoippueli ja syksyn ensi lunta odotteli.
Kakskymment' ajast'aikaa Hän niitä kantelee, Mut tuoksua kuin taikaa Ne aina antelee. Kun vanhuus joutuu hällen, On ruusu lauhtunut, Niin jää nuo kukat jällen Helmiksi survotut. Niin, saattaa olla vainen Sen tuoksu jälellä, Mut ruusu ihanainen On itse mennyttä. Iloiten eikö näkis Hänt' aikaa lyhempää? Miks sotkemalla tekis Hänestä kestävää?
Nää jalot prinssit Jalot ja prinssit! ovat hoidossani Kakskymment' olleet vuotta; mitä tiesin, Opetin heille; tietomääräni Te tuntenette. Heidän imettäjäns' Euriphile, min ryöstön tähden nain, Varasti pojat, maanpakoon kun jouduin; Kehoitin häntä siihen; tein vain sen, Jost' ennalt' olin rangaistuksen saanut; Uskollisuudestani kostettuna Sain petturiksi.
Ett' täytyy meidän kuolla, Se tietty on; mut saada viivytystä Ja aikaa voittaa, siinä kaikki. CASSIUS. Leikkaa Kakskymment' elinvuotta pois, niin leikkaat Pois yhtä monen vuoden kuolonpelvon. BRUTUS. Jos niin on, kuolo voitto on, ja me siis Caesarin ystävät, kun kuolonpelvon Hält' ehkäisimme. Maahan, roomalaiset! Veressä Caesarin nyt kyynärpäihin Peskäämme kädet! Miekat voidelkaamme!
Kuin syleilleet kaikk' oli toisiaan, Jo virkkoi isä täten suruissaan: Laps raukat, Ruususaarell' ootte maanneet, Petollist' unta ruusuin päällä saaneet; Lumottu on se saari. Hetkessä On vuosi siellä loppuun rientävä. Kakskymment' tiimaa siellä kulutitte Unessa, leikiss' ajan tuhlasitte, Te ette menneet eilispäivänä, Siit' on jo vuotta kaksikymmentä. Niin kauanko?
KREIVINNA CAPULET. Tuo mies on Montaguelle heimolainen; Luo valheit' ystävyydestä hän vainen. Kakskymment' oli heitä yhtä vastaan, Ja nuo sai hengen yhdelt' ainoastaan. Ma oikeutt' anon: Tybalt Romeon On surmaama, siis Romeo kuolkohon! PRINSSI. Romeo hänet, hän Mercution surmas; Ken sovittaa sen veren?
Moist' olen juurta ja verta, sen mahdan mainita julki." Virkki, ja riemastui sotaärjyinen Diomedes; kenttään keihään löi, maan kaikenruokkija-rintaan, lausein laatuisin päämiestä jo tervehytellen: "Niinp' esitaatoist' alkaen oot majaystävä mulle; kerran päivää näät kakskymment' Oineus umpeen kestiten linnassaan piti aimon Bellerofonin.
Valtasi hämmennys hänet, herposivat jäsenensä, tyrmistyin uros seisoi, vaan selän hartiakuoppaan dardanolainen mies, Euforbos, Panthoon poika, kärkevän keihään löi lähelt' aivan, tuo tovereistaan peitselt' aimoin, myös ajomies sekä juoksija oivin miest' oli vaunuiltaan kakskymment' iskenyt maahan kertaa ensimmäist' opetellessaan ajotaistoon tuo sua, Patroklos, hepourho, nyt vammasi ensiks, ei toki kaatanut; vaan väen keskeen väistihe, peitsen saarnisen kiskaltain taas irti, hän ei näet taistoon kanss' asehettoman Patroklon toki tohtinut käydä.
Ja katsellessaan tuota valkotukkaista, laihaa ja kuihtunutta naista, jonka luota hän oli lähtenyt, kun hän vielä oli nuori, kaunis ja kukkea, vastasi Rosalie: On totta kyll', rouva Jeanne, ett' ootte muuttunn', enemp' kuin totta. Mut muistakaa seki, ett' on jo enemp' kuin kakskymment' neljä vuott' siit' kuin me toistemme nähtiin. He vaikenivat ja vaipuivat jälleen mietteisiinsä.
Kaikki on nuo heti saapa, ja jos vain suo ikivallat meidän rikkaat sorruttaa Priamon ikilinnat, laivalleen latokoon hän kultaa, vaskea kyllin, muille kun murtaa tien ja akhaijeill' on jako saaliin; saaliiks ottakohon kakskymment' iliotarta, joit' ihanaisemp' on Helene vain, argotar armas.