United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
CASCA. Niin tottakin, ei sovi hän. DECIUS. Mut eikö Kajota muihin, paitse Caesariin? CASSIUS. Sep' oiva aatos! Minust' ei Antonius, Caesarin ystävä, sais Caesarista Elohon jäädä. Häijyn juoniniekan Hänestä saamme; tiedättehän, että, Jos keinojaan hän käyttää, meidät kaikki Tuhota saattaa hän. Sit' estääksemme Yht'aikaa kuolkoot Caesar ja Antonius.
BRUTUS. Siis yht' ei pidä kirjeet: seitsenkymment' On tämän mukaan heitä, jotka käskyst' On surman saaneet; Cicerokin niitä. CASSIUS. Kuin? Cicero? MESSALA. Niin, Cicero on kuollut Ja saman pannajulistuksen kautta. Kirjeenne saitteko te vaimoltanne? BRUTUS. En, Messala. MESSALA. Ja kirjeess' eikö mitään hänest' ole? BRUTUS. Ei, Messala, ei mitään. MESSALA. Kummallista! BRUTUS. Kuin niin?
PINDARUS. Siis olen vapaa; sit' en toki tahtois Ma tällä hinnall' olla. Cassius, oi! Pois Pindarus nyt täältä rientää maille, Miss' ei hänt' ykskään roomalainen näe. MESSALA. Titinius, niin, se vaihtokauppaa vaan on: Octavion voitti uljaan Bruton joukot, Ja Cassion väen taas Antonius. TITINIUS. Se tieto Cassiot' ilahuttaa varmaan. MESSALA. Mihinkä jäi hän?
Sotur' olen minä Vanhempi, kokeneempi, taitavampi Kuin sinä käskyj' antamaan. BRUTUS. No, no! Sit' et sin' ole, Cassius. CASSIUS. Mut kas olen. BRUTUS. Et, sanon minä. CASSIUS.
CASSIUS. Se, jok' on maan näin syyllisenä nähnyt. Katuja pitkin minä olen käynyt, Yön hirmuloille itsen' alttiiks pannen. Näin vyöttämättä, kuin mun näet, Casca, Poveni ukon vaajalle ma riisuin! Kun käärmeilevä sinileimaus näytti Avaavan taivaan rinnan, asetuin ma Sen tielle ja sen nuolen pilkaks aivan. CASCA. Mut noin miks taivasta sa kiusasit?
CASSIUS. Sen kunnon sinussa ma tunnen, Brutus, Niin totta kuin ma ulkomuotos tunnen. No niin, nyt onkin kunniasta puhe. En tietää voi mit' arvelette sinä Ja muut täst' elämästä, mutta minust' Olematonna paremp' ois kuin elää Ja kaltaistani peljätä. Kuin Caesar Vapaana minä synnyin, samoin sinä; Sam' oli meillä ravinto kuin hällä, Ja kestämme kuin hänkin talven kylmät. Kerranpa oli kolkko, raju ilma,
Caesarin seurassa oli nimittäin paitsi Tigellinusta ja Vatiniusta Cassius, jättiläiskokoinen ja tavattoman väkevä sadanpäämies, jonka Caesar tavallisesti otti matkaansa, kun hän tarvitsi puolustajaa, esimerkiksi kun hänen tuli halu lähteä yöllisille huviretkille Suburraan niiden nimeksi oli pantu »sagatio» ja urheiluna oli pyydystää vastaan tulevia naisia sotilasviittaan.
CASCA. En, olen luvannut muualle mennä. CASSIUS. Tuletko huomenna päivälliselle luokseni? CASCA. Tulen, jos elän ja sanassasi pysyt ja ruokasi kelpaa syötäväksi. CASSIUS. Hyvä, odotan sua siis. CASCA. Tee se. Hyvästi jääkää kumpikin. BRUTUS. Voi, mikä jörö hänestä on tullut! Hän koulupoikan' oli tulta täynnä.
CASCA. Käy: Antonion hän käski laittaa sanan Sinulle, että huomenn' on hän siellä. CICERO. Hyv' yötä, Casca, siis! Täss' ilmain melskees' Ei ole hauska olla. CASCA. Hyvästi! CASSIUS. Ken siellä? CASCA. Rooman mies. CASSIUS. Haa! Cascan ääni. CASCA. On tarkka korvas. Cassius, mikä yö! CASSIUS. Yö sangen hauska kunnon ihmisille. CASCA. Ken taivast' on näin uhkaavana nähnyt?
Katso, olihan Kaligulakin hullu, mutta siksipä ilmestyikin Cassius Chaerea... Hänen tekonsa oli julma, ja tuskinpa kukaan meistä sitä kiittää, mutta kuitenkin täytyy myöntää, että Chaerea vapautti maailman hirviöstä." "Sinä tarkoitat siis," virkkoi Petronius, "näin: »en kehu Chaereaa, mutta hän oli päättäväinen mies, ja suokoot jumalat, että meillä olisi sellaisia niin paljo kuin suinkin!»"