United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
CASSIUS. Palatkaa sitten sekä tuokaa joutuun Messala tänne. BRUTUS. Lucius, viinimalja! CASSIUS. En olis noin sun luullut suuttuvan. BRUTUS. Oi, Cassius, monet murheet mua painaa. CASSIUS. Et käytä tietoviisauttas, jos voittaa Noin satunnainen haitta sun. BRUTUS. Ei ykskään Näin kestä huoltaan: Portia on kuollut. CASSIUS. Kuin? Portia? BRUTUS. Hän on kuollut.
Pompejon pylvästössä nyt he varmaan Mua vartovat; näät, tässä hirmu-yössä Ei kadull' ykskään ihmissielu liiku; Ja luonnonkin on katsanto ja muoto Sen työn näköinen, jota toimitamme, Verinen, tulinen ja julman julma. CASCA. Vait hetki! Tänne joku kiireell' astuu. CASSIUS. Niin, Cinna; hänen tunnen käynnistään. Hän ystäv' on. CINNA. Sua etsin. Kuka tuo? Metellus Cimber?
Ja pian saha suihkaa ja kirveet heiluvat, Ja kivi kiveen liittyy ja muurit nousevat. Vaan minkä työ ja vaiva päivällä aikaan saa, Yöll' ilkamoiden peikot sen maahan hajottaa. "Mit' onpi tää?" niin Kauppi nyt huutaa raivoissaan; "Aseisin, miehet, joutuun! pois peikot ajetaan." Ei kuule ykskään, kaikki vaan syöksyy pakohon; Vaan haltioita vastaan käy Kauppi pelvoton.
Ken nuo haitat kärsis Ja hikois, voihkais elon kuorman alla, Jos pelko, mitä tulee kuolon maassa, Tuoss' salatussa, jost' ei matkamiesi Palaja ykskään, niin ei huumais mieltä, Ett' ennen kärsimme nää tietyt vaivat, Kuin uusiin riennämme, joit' emme tunne?
On sata kosinnut jo Rusillaa, Ei kenkään voita vuorenhaltiaa, Viel' ykskään heist' ei niellä uskaltanut Sit' ihmejuomaa, jonk' on ehdoks pannut Se vuoren-ukko, antaaksensa sen Rusillan maljan sekä sydämen.
Vaikk' erillään on kumpikin ja yksin, Niin kummankin on seurass' aika konna. Pois! Tääll' on kultaa; haitte kultaa, orjat. Kas, tässä palkka työstäsi: pois täältä! Sa, kullankeittäjä, tee kultaa tuosta! Kirotut koirat, hiiteen! Toinen kohtaus. Sama paikka. FLAVIUS. Koette turhaan häntä puhutella: Niin itseens' on hän sulkeunut, ett' ei Hänt' ykskään ihmishaamu, pait hän itse, Voi lähestyä.
Ja me tahdomme kansaa valveuttaa Ja järkihinsä saada Ja nähdä sen päivän, jolloin ei Epäjumala kansaa kaada...! On laineilla laiva, Ja myrsky se käy, Ja valkamaa varmaa Ei missähän näy. Ja tiedä ei ykskään, Sen laivan kuin käy, Kun valkamaa varmaa Ei missähän näy. Ei niin! Sepä laiva On laadittu niin, Ett' yksi jos kohta Käy halkeamiin, Se sittenkin vielä Pääll' aaltojen jää!
Jerusalemissa jos kuolo vain jokaista ristiritaria vartoo, jos siellä ykskään heistä vapaana ei käydä voi: kuink' yöllä joku heistä voi minut ehdoin tahdoin pelastaa? NATHAN. Kas kas, sit' älyä? Nyt puhu, Daja. Sä tiesithän, ett' oli vankina hän tuotu tänne. Lisääkin kai tiennet. DAJA. No niin.
Ei pimeys helvetin, ei yö, miss' ykskään ei tähti loista alla soukan taivaan, min kokonansa pilvet synkät kattaa, niin paksuun, raakaan peittoon hunnuttanut näköä multa ei, ei aistimia, kuin savu tuo, mi täällä päälle lankes. Ei silmää sietänyt ees auki pitää; siks Oppahani viisas, uskollinen läheni, tarjos tueks olkapäänsä.
"Taaks ette te enää silmänneet, kun käskitten: 'edespäin! mut teitäpä kaikk' ovat seuranneet, eik' ykskään muuten jäänyt kuin urhona kaatuen niin."