United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen sijaan susi vihainen Käy salaa häntä väijyillen, Mut paistiks' tulla Musti hän Ei näytä kärsivän. Se loukkaa hänen arvoaan, Ja liki jos käy susi vaan, Sen kyllä pörhöiseks' saa pää, Kuin Musti höyhentää. Nyt Mustin ruoka niukall' on, Mut tover' on hän verraton; Hän seurass' ain' on lapsien Näljissään möristen.
ANDRAEAS. Usein keino mutkatoin On paras ... niinpä nytkin... Valtimonsa Jo tykkii... Katsokaa hän hengittää! JOHANNES. Nyt avaa silmänsäkin! TOINEN MUNKKI. Jumalalle Siit' olkoon kiitos! hän on pelastettu. KERTTU. Miss', olen? ANDRAEAS. Seurass' ystävien... KERTTU. Pispa... ANDRAEAS. Kuin? Pispa? Mitä hänestä? Oi puhu! TOISEN MUNKKI. Mut olkoon puhees lohdutuksen puhe!
Minussa tunteva oot taas Piccardan; on mulla, seurass' autuaiden muiden, nyt autuus taivahassa hitaimmassa. Tunteemme, joita sytyttää voi tuleen vain Pyhän Hengen riemu, alistuvat ilolla hänen järjestyksehensä. Tää onni vähäiseltä näyttää; suotu se meille on, kun osaks laiminlöimme lupauksemme tai kokonansa joskus.»
Valt'istuimelle jälkeisenään nouse: Eläköön Henrik, neljäs nimeään! BOLINGBROKE. Valt'istuimelle Herran nimeen nousen. PIISPA. Ei, Herra siitä varjelkoon? Vaikk' olen Puhujaks moiseen valtaseuraan halpa, Niin parhain sopii minun haastaa totuus. Jos tässä jalossa ois seurass' ykskin Kylläksi jalo oikein tuomitsemaan Jalon Richardin, niin tosi jalous häntä Moist' ilkityötä kavahtamaan neuvois.
Ei seurass viihdy valjumaiset, Kun riemuin laulaa oppilaiset, Kun laulaa. Kun sodan soitto leimuaapi, He kirjan vaihtaa miekkahan; Kun armas Suomi vaaran saapi, He peljästyttää maailman; Ja kaatuu verivainolaiset Kun laulain syöksee oppilaiset, Kun laulain. Ylioppilaisten marssi. Eespäin, eespäin nyt valon tiellä Sä joukko nuori urhoisa! Ja lippusemme heiluu vielä, Sen suojaa Suomen haltija.
Jos tässä ruhtinasten seurass' ykskään Pahasta luulosta tai panetuksest' On mulle vihamielinen; Jos tietämättäni tai raivost' olen Jotakin tehnyt, josta joku tässä Minua kaunaa, pyydän hänen kanssaan Sopia rauhass', ystävyydessä; Viha on mulle surmaa, sitä kammon Ja kaikkein hyväin rakkautta kaipaan.
WILHELM. Isänsä Gebhard vaikka hänet vaati Rudolfin avioksi antaumaan, Hän sydämessään sentään Erlandille Ol' uskollinen. Mielessään hän sua Rakasti, linnass' synkässä kun hänen Vihattavansa seurass' olla täytyi. ERLAND. Ken on tuo outo, vaalas mies, mi kirkon Perältä puhuu? Ilmestys se onko? Hän pylvään lailla seisoo, vasten miekkaa Vakaasti nojaten. WILHELM. Ken?
Kanss' mielen etsii siellä Ain' ijäist' menoo taivaass' Juur' Herran pyhäin seurass'!» »Taivaass' on kunnia Mull' valmis korkia, Sin' kirjaan elävitten On nimen pantu, tiedän, Siell' iloss' parhaass' pauhaan Ja Herrall' kiitost' laulan.» VILLE.
Lorenzolt' etkö kirjeitä sä tuo? Kuin jaksaa vaimoni? Kuink' isä voi? Kuin jaksaa Julia? kysyn toistamiseen; On kaikki hyvin, kun vain hän voi hyvin. BALTHASAR. Hän hyvin voi, ja siis on hyvin kaikki. Haudassa isäin luona ruumis nukkuu, Mut sielu elää seurass' enkelein. Näin, kun hän sukuhautaan laskettiin, Ja tulin siitä heti tuomaan tiedon.
Mut unohtaisinko nuo suloiset, ikimuistoiset hetket Tuolla sun helmassas, seurass' ystävien! Muistoja tuo joka puu, joka kukkainen, joka pensas, Polkusi mutkikkaat, viirisi salkoineen.