United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
BALTHASAR. Vain ystävä, ken hyvin teidät tuntee, LORENZO. Jumalan rauha! Mikä soihtu tuolla Luo turhaan valoansa madoille Ja sokeille pääkalloille? On niinkuin Se oisi Capuletin haudassa. BALTHASAR. Niin onkin, pyhä isä. Ystävänne Ja herrani on siellä. LORENZO. Kuka? BALTHASAR. Romeo. LORENZO. Pitkänkö ajan? BALTHASAR. Puolisen jo tunnin. LORENZO. Käy hautaan kanssani. BALTHASAR. En tohdi, isä.
PRINSSI. Ain' olemme sun pyhäks mieheks tienneet. Vaan Romeon mies, hän mitä tietää tässä? BALTHASAR. Ma herralleni Julian kuolemasta Vein tiedon Mantuaan; hän täyttä laukkaa Tul' oiti tänne, tähän hautaan; käski Mun antaa tämän kirjeen isälleen, Ja hautaan astuen mua kuololl' uhkas, Jos en ma lähtisi ja jättäis häntä. PRINSSI. Tuo tänne kirje, tahdon nähdä sen.
BALTHASAR. Menen, menen, herra; teit' en häiritse. ROMEO. Sill' ystävyyden työn sa teet. Tuoss', ota! Elä onnessa! Ma tuosta huolimatta piilen täällä; Ma pahaa pelkään, julm' on katse hällä. PARIS. Maanpakolainen, pöyhkä Montague, Jok' armahani langon murhas, siitä Tuon kauniin immen luullaan suruun kuolleen, Hän halpamielin tulee ruumiita Nyt häväisemään: otan hänet kiinni.
Mun lähteneeksi luulee herrani; Ja julmast' uhkas hän mua kuolemalla, Jos jäisin aikeitansa urkkimaan. LORENZO. Jää siis, ma yksin käyn. Mun valtaa pelko: Ma turmiota varon kauheaa. BALTHASAR. Kun nukuin tuossa marjakuusen alla, Näin unta, että taistel' jonkun kanssa Mun herrani, ja hänet surmas. LORENZO. Romeo! Mikä veri tahraa tuossa haudan Kivistä kynnystä?
BALTHASAR. Ei, herrani. ROMEO. Vai ei. No, mene joutuin Ja hevosia hanki; tulen heti. Tänä yönä luonas lepään. Vaan keinot? Mietitään! Oi, turma, pian Sa toivottoman ajatuksiin löydät!
Keveästi Poveni valtias istuimellaan istuu, Ja pitkin päivää harvinainen into Iloisin miettein yli maan mun nostaa. Näin unta, että puolisoni tuli Ja kuolleena mun tapas, kummaa unta, Jok' antaa kuolleen aatella! ja muiskas Mun huulilleni elon moisen, että Heräsin kuollehista keisarina. Kuink' armas omistus on itse lemmen, Kun jo sen varjokin tuo moisen riemun! No, Balthasar?
Anteeksi, ett' on uutiseni huonot, Mut työtähän vain käskettyä teen. ROMEO. Haa! Niinkö on! Siis, tähdet, teitä uhmaan! Miss' asun, tiedät. Paperia tänne Ja kynä tuo; ja hevosia hanki: Tän' yönä matkaan! BALTHASAR. Malttakaa, ma pyydän; Katseenne kalvas, hurja on, se tietää Jotakin pahaa. ROMEO. Joutavaa! Sa petyt. Tee mitä käskin vain, ja jätä minut. Lorenzolt' eikö ole kirjettä?
Lorenzolt' etkö kirjeitä sä tuo? Kuin jaksaa vaimoni? Kuink' isä voi? Kuin jaksaa Julia? kysyn toistamiseen; On kaikki hyvin, kun vain hän voi hyvin. BALTHASAR. Hän hyvin voi, ja siis on hyvin kaikki. Haudassa isäin luona ruumis nukkuu, Mut sielu elää seurass' enkelein. Näin, kun hän sukuhautaan laskettiin, Ja tulin siitä heti tuomaan tiedon.