United States or Bouvet Island ? Vote for the TOP Country of the Week !


Nyt kuitenkin muistui hänen mieleensä se Raamatun paikka, jossa puhutaan niistä, jotka aina vaativat merkkiä ja ihmetöitä. Vaan hän salasi mielen-liikutustaan ja huokaeli. Joku tärkeä työ oli tehtävä varhain aamulla. Henrik nousi ja meni väen luo. Ellen puki poikaansa.

Hänestä se ei ollut Henrik, Se oli joku ihan toinen, voimakas henkilö, joka yhtäkkiä oli ottanut hänet valtaansa, josta hän riippui, jota hän olisi pitänyt onnena rakastaa, jos olisi uskaltanut, ja tiennyt ettei se ole vihoissaan hänelle.

Osaatteko tekin laulaa? kysyi neiti Hanna. Hän oli vuorostaan ruvennut soutamaan ja Henrik meloi. Kukas vielä osaa? kysyi Henrik. Ei, mutta osaatteko te? En minä niinkään, mutta veljeni Uuno hän laulaa jotenkin hyvin. Vai niin? Kuinkas, kertoihan se minulle laulaneensa täälläkin? sanoi Henrik. Jaa niin, se on totta, sanoi neiti Hanna hienosti punastuen.

Hänellä oli muutamia kirjoja kainalossa. Mitä tämä on? kysyi hän ja näytti Henrikille kirjan. Se on saksaa! vastasi Henrik. Ja tämä? Se on ranskaa? Osaako kukaan sitä lukea? Osaan minä esimerkiksi. Voitko opettaa sitä minulle? Kyllä, jos sinun tekee mieli ja tahdot olla ahkera!

Mull' oli Edward, vaan sen Richard tappoi; Mull' oli Henrik, senkin Richard tappoi; Sull' oli Edward, vaan sen Richard tappoi; Sull' oli Richard, senkin Richard tappoi. HERTTUATAR. Mull' oli Richard myös, sen sinä tapoit; Ja Rutland myös, ja senkin surmaa autoit. MARGAREETA. Sull' oli Clarence myös, sen Richard tappoi.

Mitä äidin ja kandidaatin sanat eivät voineet, sen vaikuttivat viimein Henrik veikon kuperkeikat ja hyväilyt. Tipsukkaa ne huvittivat; kyyneleet kuivivat puolitiessä poskien pieniin kuoppiin, joita siihen houkutteli mitä suloisin nauru.

Henrik oli vähitellen tullut kartanonhaltijan lemmikiksi, ja mitä enemmän lihavuus ja huono vointi rupesi vaivaamaan herra Jansen'ia, sitä enemmin kartanon hoito ja hallitus tuli hänen nuoren voimakkaan apulaisensa osaksi. Henrik oli yhtä luotettava työssänsä kuin hän oli harva-puheinen; tämä viimeksi mainittu omaisuus miellytti myös sangen paljon hra Jansen'ia.

Ja tuommoinen runojen töhriminen, tuommoinen kirjallinen joutilaisuus, joka viepi nuoret ihmiset joka päivä oleskelemaan pilvien yläpuolella tahi painaa heidät maan mustaan multaan, niin etteivät he pilviltä ja mullalta voi älytä tosi elämän hyviä, siunattuja antimia soisin että hitto sen kaiken veisi! Suunta, johon Henrik nykyään kallistuu, oikein surettaa minua.

Henrik katseli iloisesti ja tuttavallisesti tulevaa opettajaansa; Viisu kumarsi hyvin juhlallisesti ja astui pitkän askeleen taaksepäin, kun kandidaatti enemmittä mutkitta aikoi suudella häntä. Petrea pani nenänsä pystyyn ja katseli häntä uteliaasti ja nenäkkään näköisenä.

Tule menkäämme! sanoi Henrik. Ellen jäi seisomaan: Kun minulla nyt vaan olisi revolverini täällä! Katso kuinka se vääntelee itseänsä. Luuletko että se kärsii yhtä paljon kuin me kärsisimme sen asemassa? Varmaankin se sen tekee. Tule! En voi mennä sen luota pois. Meidän täytyy tappaa se! Ei ole niin helppo tappaa jänistä! Jos et sinä tahdo, niin minä sen teen!