United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niinkuin Alkmeon, isän pyytämänä, emonsa oman murhas: täyttääksensä tunteita lapsen tunnottomaks tuli. Täss' on sun huomattava, että tahtoon sekoittuu väkivalta, jonka vuoksi rikosta moist' ei voida anteeks antaa. Vapaasti vaikk' ei tahto suostu pahaan, se siihen suostuu sikäli kuin pelkää, jos kieltäytyy se, pahaa suurempata.
Häpykin jo huutaa Apua joutuun. Tehkää siis sen mieliks, Jok' itse muuten ottaa, mitä pyytää: Vähentäkäätte hiukan joukkoanne, Ja mikä jää, moist' olkoon kansaa, joka Ikäänne soveltuu ja teidät tuntee Ja itsensä. LEAR. Pirut ja helvetit! Hevoset valmiiks! Kokoon seurueeni!
»Hän armon runsaan kyllä taivahisen Tää Barnabamme, lahjan ihmeellisen Sai sanan voiman moist' ei pappia, Ja käänsi monta, enin naisia. Hän suloinen kuin Joosef tottamaar, Myös häntä pyysi rouva Potifaar. Voi nuorukaiset, vaara suuri on! Me luultiin sentään, vahv' on Andersson, Hän taistelee ja voittaa pirun hän Mut pirun näimme voivan enemmän».
Huus Nainen mulle: »Miksi tuleen sytyt näöstä kynttiläin vain kirkkahien, takana tulevia katsomatta?» Näin sitten kansaa, joka seuras niitä kuin saattajina, kaikki valkovaattein; maan päällä moist' ei valkeutta koskaan. Veet puron välkkyi vasemmalla; siihen jos katsoin, näin, se että kuvasteli vasenta sivuain kuin peili ikään.
Siks kansa, joka oppahansa näkee moist' etsivän, mit' ikävöi se itse, vain siitä syö eik' enää muuta pyydä. Tajuta taidat siis, ett' ohjaus huono on syynä syntiin maailman, ei luonto, mi teissä tullut oisi turmelluksi. Loi Rooma hyvän maailman; mut kaksi sill' oli Aurinkoa, jotka kahta valaisi rataa: maailman ja Luojan.
Suloa moist' ei sulle luonto, taide tarjonnut kuin sen ruumiin kauniin verho, joss' elin ma ja jok' on maaksi tullut. Jos kautta kuoloni tää korkein kauneus katosi suita, mikä houkutella sua enää saattoi seikka kuolevainen? Kun sattui sinuun ensi nuoli turhan ajallisuuden, ois sun tullut nousta mun jäljestäin, mi ijäinen jo olin.
Mik' Eeva, mikä käärme sinut johti Kirottuun toiseen syntiinlankeemukseen? Richardko kukistettu? Uskallatko, Parempi tuskin maata, ennustaa Moist' alennusta? Milloin, missä, kuinka Sait moiset tiedot? Puhu, kurja raukka! PUUTARHURI. Anteeksi, rouva: pieni ilo sitä On kertoa; mut totta, minkä sanon.
ANNA. Jos uskoisin sua, murhamies, niin raastais Sen sulon poskiltani pois nää kynnet. GLOSTER. Nää silmät moist' ei sietäis sulon hukkaa; Mun nähteni sit' ette turmeleisi; Siit' elvyn niin kuin mailma auringosta; Mun päiväni se on, mun elämäni. ANNA. Yö päivälles, ja surma elämällesi. GLOSTER.
"Hiis", ärjyi hän, "ei käy se nyt ensinkään, männyistä kuoren lentävän kyllä nään, vaan suojass' ompi Ryssä, hän pääsee pois; te tähtäätte kuin silmiä teill' ei ois." Viimeisen sanan tuskin hän suustaan saa, kun maahan Braskin tuustista kellahtaa; kas siinä vastausta jo liiakskin, moist' ei ois luullut tohtivan korpraalin.
Englannin eikö kuninkaita Yorkit? Siis sano, miksi vesillä hän liikkuu? STANLEY. No, ell'ei siksi, niin en oikein arvaa. RICHARD. Et arvaa, miksi tulee walesiläinen, Ell'ei hän tule kuninkaaksi sulle. Mun petät kai ja hänen luokseen karkaat. STANLEY. En, hyvä kuningas; moist' älkää luulko. RICHARD. Mut missä joukkos, millä häntä häädät? Miss' seuralaisesi ja vasallisi?