United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !
»arwon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa, ehk'ei riennä riemuksemme laiho miesten maatessa; leipä kaswaa kyndäjälle, onni työnsä täyttäjälle. Suomen poika pellollansa työtä tehdä jaksaapi, korwet kylmät woimallansa pelloksensa perkaapi; rauhass' on hän riemullinen, mies sodassa miehuullinen.
Tuota muu ei nähnyt tuvan väki, perhekunnasta ei kumpainenkaan, tytär ei, ei myöskään ottopoika; vaiti istuivat he, sylityksin, käsi kättä, päähyt päätä vasten, liki liettä, rauhass' ilman huolta.
Ja T:ri Luther piti saarnan tämän lupauksen johdosta: "jotka ovat nukkuneet Jesuksessa, on Jumala kanssansa ottava", joka totisesti tekee, ettei tarvitse rukoilla niille lepoa, jotka niin nukkuvat. Greeta kysyi minulta illalla, mitä tämä virsi tarkoitti: Mä riemuin rauhass' ehdin pois. Minä vastasin hänelle, että se oli ruhtinaan sielu, joka näin erosi täältä.
Tai sua? tai sua? tai ketään joukostanne? Sen vietävät! Kuningas, jota taivas Paremmin varjelkoon, kuin toivoisitte, Saa tuskin hengenvuoron rauhass' olla, Niin häntä tyhjin kantein kidutatte.
Kyllä, kyllä, erittäin minä, huokasi Saksmanni ja lausui seuraavan värsyn eräästä huolilaulusta: "Kuinkas poika taitaa Olla nyt iloissans', Kuin kumppanians' kaipaa Vetisen silmän kanss'?" Se värsy, jatkoi hän, sopii niin hyvin minulle, sillä usein muistelen Saaravainaata. Ihminen hän oli, mutta siellä hän nyt lepää, ja levätköön vahvass' rauhass'! Niin, kuolo kaikki tasoittaa, lisäsi suutari.
AENEAS. Siroja hovikoita, lempeitä Kuin enkelit; niin rauhass' ovat aina; Mut sotia jos tulee, heill' on sappi, Käs' luja, vahvat jänteet, kelpo miekat, Ja, jos suo Jupiter, ei miehuudessa Heill' ole vertaa. Mutta vait, Aeneas! Vait, troialainen! Sormi huulille!
Viimeisessä kirkossa, jossa ruumis makasi, ennenkuin se saapui lopulliseen lepopaikkaansa Wittenbergiin, kokoontui kansa sen ympärille ja veisasi yhden hänen oman virtensä: "Mä riemuin rauhass' ehdin pois" äänellä, jota nyyhkytykset ja kyynelet tukahuttivat. Näin ruumista yötä päivää verkalleen kannettiin Thüringin maan läpi.
Ja vielä muuta: Hän syksyll' uudest' aikoo Ruotsiin tulla Takaisin valloittamaan kruunuaan. Hyv' on, siis rauhass' olla saamme täällä, Sä lähdet? Lähden entäs tyttärenne? Siit' asiasta haastelkaamme vielä. Sä lähettiläät ota, Daniel Hjort, Sill' aikaa vastaan. Vilvoitelkoot hetken. Mi hitto velimieheen tullut lie?
Sano Herefordille tuossa kai hän seisoo Ett' ilkipetosta on joka askel, Mink' astuu täällä. Avaamaan hän tuli Verisen sodan punatestamentin; Mut kunnes kruunu rauhass' istuu päässään. Tuhannen äidin pojan päät ne verin Rumentaa maamme kukoistavat kasvot Ja immenkalvaan rauhan muodon muuttaa Punaiseks vihaksi ja kedon ruohon Kostuttaa verill' aimo brittiläisten.
Hän maata kaivaa, löytää aarnion: on ollut kansa seppäin, tietäjien, mi tunsi rauhan työn ja toimen hien, mut sotaa ei, ol' aivan aseeton kaluja, kaunisteita takoi vaan, ei murhan astaloita milloinkaan, näin itseksensä raatoi, rauhass' eli, ijäisyys-aatoksin vain askarteli, mut naapurit jos joutui taiston teille, se usein antoi neuvon viisaan heille.