Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Nyt perheonneen vaivutaan, Ylemmät pyyteet tois vain haittaa, Käy rauhanpääsky palaamaan Ja pesänsä taas huoneenpäätyyn laittaa. Vain rauhass' uinuu metsä, maa Kuun hempeässä valovuossa, Vait, pamahtiko? laukaus, haa! Kenties taas ystävän he ampui tuossa. Kenties jo aseet kädessään On tavattu nuo yltiötki.
Huokaus, siis ratko suojas, Taivahalta etsi Luojas, Huolten kyynel, juokse pois! Murheet kun jois multa musta, Taivas kun tois lohdutusta, Rakkaus näin rauhass' ois. Nää värsyt suopi virvoittavan kasteen Kukallen, jota halla uhkailee. On säveleet kuin kesän lähettiläs, Keväinen tuuli, talven surmaajaksi. Nyt rakkauteni, kuin aurinko, Säteilee rinnassani. Näkee Salmon lähestyvän. Täälläkö!
Jo menivät vaimoväetkin levolle, Omituisen värisevästi kuului vielä miesten suusta: "Kanss' lasten ja myös perheen, Lepään rauhass'; sill' murheen Kyll' Herra pitää meist'." Mutta ei miehet vielä juuri maata menneet. Mehevää viisasta puhetta herui vielä tuokion aikaa Sunkreinin huulilta; leikkipuheita lasketteli Saksmanni, vakavia muistutuksia teki isäntä, väliin myöntäen, väliin eväten.
No, siis neito-orjatkin! Oi, mink' uhrin multa kannat! Ota joukot orjatarten, Muista: rauhass' olla annat Ilohetkein-papitarten, Tanssijatarten! Grotte saa orjalapset.
Mua tahdot ärsyttää, mut etpä osaa. ALFONSO. Oon sulle paljon velkaa entisestään. LEONORA. No niin, mä velkaan jään nyt sinulle. Suo anteeks, kysellä mun rauhass' anna! ANTONIO. Ei enemmän, ei vähemmän kuin kohtuus. Jos mahtimies ei huolta omaisistaan voi pitää, kansakin jo häntä moittii.
Mut kaatuneen sankarin sielu On astunut korkuuden linnaan, Ja, hymyen autuaass' rauhass', Hän katselee tannert' allans: Siell' torvi soi, Ja trumpu pauhaa, Ja kumisee kultanen kangas, Kosk' Tuonelan enkeli niittää.
MEFISTOFELES. "Vaan Herra ties, on syy vähemmin mun kuin sun!" MARTTA. S' on valhe! haudan suulla valehdella! MEFISTOFELES. Kenties, jos oikein tunnen noita, houri Hän hädissään, kun kuolo häntä kouri. "En saanut" virkki "jouten tollotella, Vaan lapset laittaa sain ja lapsilleni Myös leipää, niinpä oikein tukevaa. Olisin ees rauhass' saanut syödä osuuteni!"
Tulkaa, kumppani, rauhass' yhtenä harmeta voimme, niinkuin rinnakkain monet taistot saimme jo kestää. Mainen tie lyhyt on, pois toinen lähti ja toinen, harvemmaks yhä vain käy ystävä voimien päiväin».
Onnea Toimeenne suureen teille toivotan. ERLAND. Sua kiitän. Lyhyt matkan' rauhass' anna Mun hautaan mennä. Kauan tielläs en Ma olla tahdo.
Mutta sitten tuli taas hänen sieluunsa todellisuuden kova tunne, hän nousi ylös masentuneena kuin jokin raskas paino olisi murtanut hänen voimansa, ja verkalleen lähti hän kulkemaan kotia kohti jupisten: "Senkin vanha hupsu! Senkin vanha hupsu!" Silloin sanoi Rosalie hänelle yhtämittaa: Olkaas tok' rauhass', rouva! Mitäs te sill'viisii hääritt'.
Päivän Sana
Muut Etsivät