United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kerran kävi Johanssonkin katsomassa ja Erikssonin leskikin kömpi kainalosauvojensa varassa ylisen halki, kuullakseen jotain Danielista, vaan molemmat menivät tiehensä, kun saivat kuulla hänen nukkuvan, joten Robert jäi yksin odottamaan kuoleman tuloa... Vihdoin Daniel avasi silmänsä ja kiinnitti katseensa Robertiin.
DANIEL HJORT. ARVID STÅLARM. OLAVI KLAUNPOIKA. JUHANI FLEMING. ER
Ja perehdyttyään draamallisen runokielen käyttelyyn Daniel Hjort =suomennoksessaan hän jos kukaan meillä pystyi toteuttamaan suurempiakin samanlaatuisia tehtäviä.
Niin korkea on näiden Enkelien luku ja aste, ettei ihmiskieli, ei mieli koskaan sinne saakka pääse. Ja jos sa muistat, mitä Daniel kertoo, sa näet, ettei tuhansissa hänen lukua myöskään ole määrättyä. Säteilee kaikkein yli Alku-valo ja heihin virtaa eri tavoin, niinkuin he eri laaduin ovat yhdistetyt.
Robert katsahti liedelle, jossa vielä hehkuvat hiilet olivat todisteena siitä, että vanhuksen muisti jo alkoi hämmetä. "Tahdotteko Daniel että teen hiukan tulta lieteen?" kysyi Robert ja nousi seisaalleen.
Danielin puhuessa oli Robert pannut tulta lieteen, ja kun se oli syttynyt palamaan, tuli hän istumaan Danielin vuoteen reunalle. "Niin ... niin..." jatkoi Daniel, jolla näkyi olevan tallella puheenlahjansa, "minun lähtöni aika on tullut ... olen kilvoitellut hyvän kilvoituksen ... tämän perästä minulle on tallelle pantu vanhurskauden kruunu, joka..."
Daniel ei antanut sen häiritä itseään rakkaustyössään, että matami ei ollut uskovainen ja että hän itsepintaisesti vastusti Danielin kaikkia käännytys-koetuksia.
Pien' enkel' liipottaapi siipiään, Kuin ruumiitten ja verten yli oisi Hän kulkenut, tai vankiluoliss' ollut Juhanin lempivirttä säistämässä Kalskeessa rautain. Oiva aate! Kuin jaksat, Daniel? Kiitos, hyvin kyllä, Jos lukuun unta kauheat' en ota Jot' illall' eilen näin. Se kerro sitten! Näit alttarin sä ehkä, jonka luo Tul' impi hiljaa, siihen uhrin laski, Ja uhri oli sydän.
Toverienkin, niin samanmielisten kuin erimielisten, keskuudessa oli Daniel osannut hankkia itselleen kunnioitusta.
"Istukaa, hyvä Daniel", sanoi Robert viitatessaan tuoliin ja sulkiessaan oven. "Suuri kiitos, hyvä pastori, koska pastori kerran on niin ystävällinen ja käskee", vastasi Daniel viivähtäen, istuutui hitaasti tuolin reunalle, pyyhkäsi pari kertaa nenäänsä ja asetti sitte kätensä kumpastakin polveaan vastaan.