United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
RUOTSILA. Kuinka niin? KASKI. Hm, niin, juohtui mieleeni, että te olette "Suomessa" särkeneet ruudun ja tahtoneet akkunasta sisään mennä. RUOTSILA. Minä tahdoin päästä sisään! Aivan oikein. RUOTSILA. Ovet olivat kiinni! KASKI. Aivan oikein. RUOTSILA. Eikä kukaan tullut avaamaan! KASKI. Aivan oikein. RUOTSILA. Ah, te ette ymmärrä minua! KASKI. Saattaa olla! Hyvää yötä!
Hän huusi lukkaria, joka toimitti palvelijan virkaa hänen luonansa ja sanoi hänelle: " Tuolla on joku ovea kolkuttamassa. Meneppäs katsomaan mikä siellä on! "Lukkari meni avaamaan ja palasi sanoen: " Toden totta, herra pastori, te olette nähnyt unta, sillä oven takana ei ollut ketään.
"Eikö se jo ala joutua?" kiirehtii isä. Samassa äiti tuleekin, käy vielä toimittamassa jotain ja nousee sitten viimein isän viereen. "Minä menen avaamaan porttia!" "Et sinä pääse alas." Mutta minä pääsen alas ja saan portin auki ja kiinnikin, ja keikautan itseni takaisin ylös ja olen aika miestä mielestäni ja hoidan koko matkan pikku veljeä pitämällä kättä hänen selkänsä takana.
Jos ei Esterin suru olisi ollut niin itsekäs, jos hän kertaakaan olisi tullut ajatelleeksi, että Bengtkin ehkä kärsi, ja jos tuo ajatus olisi saanut hänet avaamaan Bengtin sydämen suljetun oven, olisi hän hyvin suuresti hämmästynyt näkemistään.
"Mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?" toisti hän itsekseen muutaman kerran, seisoessaan käsi lukolla, valmiina avaamaan ovea. Ja jollei hän onnistuisikaan voittaa Gabrielleä, jollei se, jolla hän tähän asti oli rauhoittanut omaatuntoaan, että hän nimittäin tahtoi pelastaa hänet turhamaisuudesta, maailmallisuudesta, pitäisikään paikkaansa?
Kuinka ahdistavasti vaikuttaakaan jo tietoisuus siitä, että ovi on ulkoapäin lukittu ja että itse on kykenemätön sitä avaamaan. Sen tulin hyvin huomaamaan jo Oulun lääninvankilassa.
Tekeepä mieleni ruveta liehakoitsemaan jonkun toisen edessä pakoittaakseni häntä avaamaan suuria silmiänsä vielä enemmän ja käyttämään puhe-voimaansa. Väliin taas leimahtaa sisimmässäni joku vähäinen koston tunne ja silloin tekee mieleni käyttää kynsiäni, noita hienoja sametti käpälöitämme, jotka meillä ovat piilossa. Keskiviikko iltana.
Muudan pesi rannalla hikeä kasvoiltaan, lapset heittelivät Huskakivillä voileipiä ja munalukkoja järven pinnalle tahi kiusailivat äitejänsä jo avaamaan kirkkoeväitä. Kaikkialla kuului vilkasta ja tyytyväistä puhelun porinaa.
Silloin useinkin heidän keskustelunsa sai tuollaisen tuttavallisen leiman, jonka painaa molemminpuolinen huomio siitä, että on toistaan täysin ymmärretty, joka purkaa kaikki tunteen sulut ja saa kaikkein itseensä sulkentuvaisimmankin avaamaan sydämmensä.
Ovikello soi Leenan kyökissä ja Leena arvaten, että lehtori ja rouva tulevat, meni kiireellä avaamaan. »Täällä on vieraita», sanoo hän merkillisesti hymyillen. »Ketä vieraita?» Leena ei virka mitään. Lehtori ja rouva kuulevat salista iloista puhelua, Lauran äänen ja pojan äänen. Uteliaina he päällysvaatteita riisumatta lähestyvät salin ovea tirkistääkseen sisään.