United States or Northern Mariana Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta Laura pudisti päätään kyseltäessä, eikä hänellä ollut kuumetta lainkaan, kun mitattiin. Lehtori moittien itseään päätteli, että hän oli liiaksi jännittänyt Lauran mielikuvitusta kertomuksillaan Kirstin veljestä ja arveli, että miten lienevät Leenankaan sadut olleet valiten kerrottuja.
Tervehdittyään ja kyseltyään kaikkien vointia toimitti Evelina silminnähtävällä mielihyvällä sydämmellisesti kutsun ei häihin niinkuin Henrik oli odottanut, mutta tuliaispitoihin. Lauran vihkiäiset pidettäisiin ihan hiljakseen kotona hänen kasvatusäitinsä luona ainoastaan muutamien sukulaisten läsnäollessa.
»Siinä kauniissa unessako?» »Niin.» »Oliko hän suurikin?» »Noin suuri», ja Laura osotti kädellään yli päänsä. »Niin», myönsi setä, »niin suuri veli kyllä voi tulla. Kyllä. Pieni ei jaksa juosta niin kiireesti. Voi se suurikin viipyä, mutta joskus kuitenkin hän tulee Lauran luo, siitä setä on varma.» »Isä on lähettänyt Roomaan sähkösanoman», selitti Laura.
»Ei tule enää mitään», vakuutti äiti ja saadakseen varmasti vakuutetuksi Lauran, meni hänen kanssaan katsomaan etehiseen. »Katso nyt, ei ole mitään.» »Kyllä täällä onkin jo kylliksi», sanoi isä. »Joulupukin konttiin ei olisi mahtunut enää silmineulaakaan.» Laura oli tyytymättömän näköinen. Surullisen näköinen.
Hän istahti kyykylleen Lauran eteen, mairehymyssä suu ja sellaisella äänellä kuin olisi luvannut jotakin, josta Laura riemastuu, hän sanoi: »Sellaista kirkasta onnea, että Lauralle veli!» Laura vähän aikaa mietittyään kysyi: »Eläväkö?» »Elävä veli, reipas ja rohkea ja iloinen poika», lupaili Leena. Taas mietittyään vähän aikaa Laura sanoi: »Sen pitää olla tohtori.»
Kumpainenko häntä enemmän miellytti, kumpaisessako hän kauemman aikaa viipyi taikka kysykäämme suoraan kumpaisenko luonne, Lauran vaiko Ainan, sai hänen sydämmessään lämpimämpiä tunteita sykkimään? Siinä juuri Niilo herran ajatusten aine, siinä hänen miettimistensä ainainen määrä.
"Tiedän kuin tiedänkin," sanoi pormestarin rouva, "hän on valinnut tuon mustasilmäisen Lauran." "Mistäpä sen niin varmaan tiedätte?" kysäsi viskaalin rouva. "Minä päinvastoin luulen hänen pitävän hyvää silmää tuohon veitikkamaiseen Ainaan." "Voi serkku kulta!" vastasi toinen; "luuletteko minulla olevan niin vähän huomausvoimaa?
"Laurako sinut semmoiseksi saattoi?" Lauran nimen lausuminen koski Yrjöön kuin sähkövirta. Hän heräsi ajatuksistaan ja kiihkeänä tarttui Niilon käteen: "Laura, niin kyllä, tuo ihmeellinen tyttö. Haa, hän saattaa tehdä ihmisen hulluksi." "Sepä se," naurahti Niilo. "
Ovikello soi Leenan kyökissä ja Leena arvaten, että lehtori ja rouva tulevat, meni kiireellä avaamaan. »Täällä on vieraita», sanoo hän merkillisesti hymyillen. »Ketä vieraita?» Leena ei virka mitään. Lehtori ja rouva kuulevat salista iloista puhelua, Lauran äänen ja pojan äänen. Uteliaina he päällysvaatteita riisumatta lähestyvät salin ovea tirkistääkseen sisään.
Isä läksi sieltä pian kauppatoimillensa. Lauran mentyä emännän puuhille sisään, virkkoi tohtori Ainalle: "Tuo baali Helsingissä on siis teille hauskojen muistojen ilta?" Aina katsahti häneen terävästi. "Kuinka te niin omituisesti sitä kysytte?"