United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kun viskaali ajoi suoraan Korsholmaan, kun suuri portti avattiin ja kohta jälleen suljettiin heidän takanansa, tunsi kapteeni kylmän hi'en nousevan hänen otsalleen. Hän pelästyi. Hänellä olikin syytä siihen, sillä vielä samana päivänä sai hän tietää, että seinukset, minkä sisässä hän istui, myöskin sisälsivät Jolsan Leenan.
»Niin, sanokaa te minulle!» huudahti Leena. »Sen minä vain muistan, ettei se kumminkaan Palotorninmäki ollut. Mutta rouva sen muistaa?» »Tarkottaako Leena Vartiovuorta?» kuului rouvan ääni kuusen takaa. »Vartiovuori juuri!» sanoi lehtori yhteen ääneen Leenan kanssa. »Erkki Vartiovuori. Vai sieltä hän oli teidän pitäjästä.» »Ei ollut», kuului rouvan lyhyt vastaväite.
Ja vihoissansa heitti hän pullon tuhannen pirstaksi lattialle. Suutuksissansa riensivät miehet veneensä luo. Rannalla näkivät he Leenan, joka yhä vielä humalassaan nukkui.
Kaikki katsoivat osoitettuun suuntaan, ja toden totta, paitse häntä ei kukaan siinä kuumeentapaisessa mielenjännityksessä, jolla Leenan kertomusta oli seurattu, ollut huomannut, että kanteenalainen, tuolilla istuessaan, oli mennyt tainnoksiin. Taaskin hyväili keväimen virvoittava tuulahdus tuota vanhaa ja kuitenkin ijäti nuorta, uudelleen elpynyttä maailmaa.
Vanha äiti otti Leenan syliinsä, antoi hänelle suuta ja sanoi: "Terve tulemasta, tyttäreni; Jumalan siunaus olkoon teidän kanssanne!" Leena painui vanhan äidin rintaan ja itki kuin lapsi. Ei eläessään olisi hän voinut uneksiakaan tänään tulevansa morsiameksi ja vieläkin vapaan miehen morsiameksi. Hänen sydämensä oli riemua täynnään ja ilosta pakahtumaisillaan, niinkuin Ristonkin.
"Siitä vain olen onneton," huokasi hän, "kun minä sinua, Matti, eilen niin uhitin tänne tulemaan. Ah, antanetko sitä anteeksikaan?" "Mitä siitä ... kunhan taasen ollaan maailmassa..." sanoi Matti värähtelevällä äänellä ja sulki Leenan syliinsä. Matti säilytti henkensä tulelta olkiladon alla olevassa kuopassa.
"Hyvästi nyt Taavetti!" huusi Leena navetan ovelta. "Käy nyt sentään joskus vielä tässäkin kylässä!" "Hyvästi Leenaseni", sanoi Taavetti, kuitenkin mennen ulkopuolelle porttisolan. Siinä hän hetkeksi pysähtyi ja mietti mitä hänen oikeastaan pitäisi tekemän; vähän aikaa siinä mietittyänsä kääntyi hän takaisin Leenan luo.
Tapani oli siis kruunun mies ja oli siitä koko ylpeä. Mutta Leenan sydäntä ahdisti. Herra, sinä tiedä mitä teet, ja annat tahtosi mukaan, huokasi hän. Tue minua kuormani taakan alla!
Metsänvartija, joka tarkoituksen oivalsi, antoi hänelle luvan etsiä. Wellin Antti astui pirtin läpi ja tapasi Leenan kamarissa lukemasta. "Terve neitoseni, sinua olen tänään etsinyt." "Terve Antti, mitäs siis minusta tahdot?" "Isäsi on luvannut sinut pojalleni vaimoksi, ja nyt olemme tulleet kosio-asiata selvilleen suorittamaan.
Mökki-Priitalle Junno lähetti tuhannen markkaa päällekirjoituksella: »Vähäinen kiitollisuuden todistus Leenan pojalta.» »Hyvänen aika tuota Junnoa!» sanoi Priita saadessansa lahjan. »Enhän minä mitään hyvää tehnyt. Kuinka olisin saattanut olla heitä auttamatta siinä kurjassa tilassa, jossa olivat.»