United States or South Georgia and the South Sandwich Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jotain hän mietti, se oli selvää, toinen käsi lensi hiuksiin yhtä mittaa ja sanoja kuultiin semmoisia kuin: "Roisto!" ja "Piru häntä vieköön!" Mutta yht'äkkiä seisahtui hän äitinsä eteen. "Uskotko minulle hevosta, äiti?" kysyi hän. "Mitä aiot hevosella?" kysyi Marit. "Se on yhdentekevää, mutta voitko uskoa hevosta minulle, kysyn ma?" "Hevonen kyllä laukauksia kärsii", vastasi Marit.
"Tästä saat sinä, Juhana", sanoi hän, rengin tultua sisään lakki kädessä, ja hän otti jokapäiväisen nuttunsa, joka kerran oli harmittanut Mathildaa. "Voitko käyttää näitä housuja ja näitä saappaita, niin saat ottaa nekin.
Mitä te tyhjää! Antaa pojan tulla! Menee se sinne kerran vielä kuitenkin. Kyllä minä hänestä huolen pidän! Mutta kuulkaas, keskeytti hän samassa, minulla ei ole lanttiakaan kukkarossa... Voiko kukaan vipata minulle ? Antti oli noussut ja lähti hoipertelemaan ovea kohti. Antti, kuule! Voitko sinä vipata minulle huomiseen asti parikymmentä markkaa?
»Olipa tämä kummallista», sanoi Swart Wittille, kun he jälleen olivat istuutuneet vaunuun, »mies näkee koko tämän vaivan, ja sitten sanoo: ei se maksa mitään. Voitko sinä käsittää tätä?» »En. Mutta siinä sinä olet aivan oikeassa, naapuri, että se, joka tekee minkä voi, ei voi tehdä enempää kuin hän tekee.»
»Sanohan vain, Letta, vieläkö olet minulle vihainen... Etkö ollenkaan? Voitko katsoa minua suoraan silmiin? Et vähääkään, et rahtustakaan? En tiedä, mikä sinussa oikein on, mutta olet vielä kauniimpi nyt kuin lähtiessäni, ryhdissäsi on jotakin, pääsi ja yläruumiisi asennossa» Letta katsahti häneen välähdys uteliaisuutta ilmeessään »kun sinä noin kiirehdit pois etkä tahdo kuulla.»
Missä minun pikku Eyolfini on nyt? Voitko minulle sitä sanoa sinä, minun suuri, viisas Eyolfini? Ei kukaan koko maailmassa voi minulle sitä sanoa. Minä tiedän ainoastaan sen kauhean seikan, että minulla ei ole Eyolfia enään. Nyt tulevat he. Rouva Allmers on mustissa, musta harso pään yli. Miten on sinun laitasi, Rita? Oh, älä kysele. Mitä sinä tänne tulit? Tulin katsomaan sinua. Mitä sinä teet?
»David, David», ajattelin itsekseni, »voitko todellakin olla niin kiittämätön? Voitko unhottaa vanhat muistot ja vanhat ystävät yhden ainoan nimen takia? Hyi, häpeä!» Istuuduin kivelle, jolta tuo kunnon mies juuri oli lähtenyt ja avasin käärön nähdäkseni minkälaisia saamani lahjat olivat.
Voitko ajatella, Matti, että, kuin hoitaja meni antamaan maitosarvea lapselle, oli prinssi poissa! *Matti*. Oh, kaikkiansa!... Kuulehan, Kaisa, mistähän nyt yht' äkkiä saisin puoli kymmentä maitosarvea?
Kun Manni taas tuli Kylvön ja Maissin luo, oli hän kovin kalpea, niin että Maissikin heti sen huomasi ja kysyi: »Voitko pahoin?» »Enpä oikein hyvinkään», vastasi Manni, »vaikka minulla on iloitsemisen syytä», ja nyt kertoi hän Kahvi-Maijan ilmoituksen.
Eriika katseli poikaa ... kummallista, hänen pyöreät, kukoistavat poskensa näyttivät kalpeilta, minkätähden?... Olipa hänellä täällä paljon parempi ruoka kuin mitä hänellä oli ollut entisessä kodissaan ja kaikin tavoin mukavampi olo. Miksi hän siis oli kuin kasvi, joka vieraaseen maahan on istutettu? Voitko sinä pahoin? En, mutta täällä on ... on niin raskasta olla, täytyy päästä ulos.