United States or Philippines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hartaasti lienevät sitä myös rukoilleet kaikki valtakunnan suutarit, räätälit ja satulasepät, sillä sotajoukkojen lisääntyminen tuottaa heidän liikkeelleen suurta etua. Mutta saman rukouksen on lähettänyt korkeuden herralle moni aseeton maamies ja moni hampaaton hurskas vaimo, jolle ei sotajoukkojen lisäämisestä suinkaan luulisi olevan mitään aineellista etua.
Terve kolminkerroin ylevälle, Jonka vainottujen auttajaksi Kasvatit ja varjoks vaivasille! Istu, lepää matkan vaivastasi Sekä riemuin kuule mitä kerron: Sota olj jo kova syksyst' alkain, Ystävä ja vieras maata raivas, Aseeton sai rauhassa tok' olla; Kulunut on päivä tuskin siitä, Miehiä kun naapurpitäjäästä Joukkoo seuras vihollista vastaan.
Mutta näitä puheita ei kuitenkaan sopinut vanhalle iso-isälle kertoa, sillä moista kuullessaan olisi hän varmaan syleskellyt niin, että se olisi oikein peloittanut. Tätä kaikkea vastaan oli Bård aseeton, ja se vielä pahinta, että hänen mielestään olivat vanhat varmaankin oikeassa. Gunhilda huomasikin pian, että Bård ei enää ollutkaan yhtä iloinen kuin ennen.
Minä pelästyin niin julmasti, että pudotin sekä nuoleni että jouseni maahan. Hyvä se olikin, sillä jos nyt olisin ampunut jonkun niistä, niin viimeinen hetkeni olisi myös tullut. Kun ne huomasivat, että olin aseeton, niin ne ikäänkuin leppyivät, eivätkä pitäneet enää niin pahaa parakkaa. Ne löivät vain viisaat päänsä yhteen ja näyttivät neuvottelevan. "Vihdoin neuvottelu loppui.
Taisteltiin, ja voitto meni meiltä, harvat lähteneistä surma säästi, nekin hajallaan on niinkuin lehdet, Kevättulvana nyt kosto kuohui koko seudun yli: miehet, vaimot, aseeton ja aseellinen lyötiin. Aamulla jo virta vyöryi meille; Kirkkoon ensi kertaa soitettaissa tännekin yks tuhon laine läikkyi. Mutta surutiedot suo mun jättää!
Tälläisissä tilaisuuksissa tunsi Gabrielle olevansa aivan aseeton; julkiriidassa olisi hän voinut puolustaa itseänsä äitipuolta vastaan, mutta halpamielisyyden ja oikullisuuden alueella, missä ammutaan myrkyllisiä nuolia, joutui hän kokonaan hämilleen.
Ei hän tuntenut pelkoa eikä kauhua: pikemmin tulista rakkautta kotipaikkaansa ja kansaansa tulista halua taistella ja kuolla molempain edestä. Ja hän oli aseeton! Hän avasi huoneensa oven vakavalla kädellä, ja seisoi kynnyksellään, katsellen vihollistansa. Katu oli heitä täynnä muutamat ratsastivat, muutamat astuivat jalan, suuria joukkoja kuljeskeli metsissä ja maanteillä.
Tuli taisto, voitto petti meidät, Joku pääs vaan kuolemasta, nekin On kun lehdet myrskyn lennättämät. Viha virtasi, kun kevättulva Seudulla, ei yhtään säälimistä Aseeton, ei mies, ei vaimo nähnyt. Valui aamulla jo virta tänne, Kirkon kello kun soi ensi kerran. Meille poikkes aalto ryöstämähän. Hirmuin kertoelma heittäkäämme!
Meill' aarre kallis, turva aseeton se on, jos hyvä, paha päivä saa; sen valtiaanne vahvistanut on, se häneen vetoaa. Siin' ikivanhuudesta säädetään: ken rikkoo, sen on syy; ei vastaamaan jää vaimo työstä miehen vikapään, kuin mies ei vaimonkaan. Jos maataan puoltaa rikos lie kenties, vaikk' kelpo sydän vastaa: kelpo työ! niin miestä miekoin rankaisevi mies, ei naista, lasta lyö.
Toisella puolen rahvaan suuri, avuton joukko, kuihtunut kansa, aseeton joukko, kadotuksen kansa vaipui eläimelliseen tylsyyteen, tyytyen kurjuuteensa.